20.09.2009 - Lepopäivän viettoa

Syyssää, ihan hyvä.

Olin aamulla kirkossa. Väkeä oli parikymmentä, joukossa neljä lasta. Sain evästä erityisesti päivän virsistä.

"Autuas, ken elämänsä
uskoo huomaan Jumalan.
Elää hänen lähellänsä,
suostuu tahtoon Korkeimman.
Ilo, onni, menestys,
murhe, köyhyys, kärsimys,
kaikki koituu parhaaksemme,
myöskin kuolo voitoksemme." VK 384:1.

sekä:
"Ihmiskunnan tuskaa kantaa, Jeesus aivan omanaan
esikuvan meille antaa, rakkauteen toimivaan.
Hän, ken antoi ilon meille, kutsuu alle kuormien.
Väistymmekö muille teille, pettäjinä Jeesuksen?"

Koko maailmamme yllä, loistaa risti Kristuksen
yhteistä on tuska kyllä, avuntarve yhteinen.
Kun me täällä huojennamme, veljiemme kuormia,
näkymättä rinnallamme, kulkee Kristus, auttaja." VK 437:1,3.

Virsien sävel on tuttu jo kaukaa, ja se tekee niistä vielä koskettavammat. Virret hoitavat syvältä, ikään kuin huuhtovat syvintä sisimpää, minua itseä.

Kirkkokahvit oli tarjolla, enkä laistanut kutsua. Sen jälkeen keitin kotona termospullon täyteen sitä samaa, ja fillaroin sairaalaan. Ari oli kylkiasennossa nukkumassa, että lima pääsee ulos suusta. Kokeilin välillä kädellä, hengittääkö hän, sillä mitään ääntä ei kuulunut. Mietin, jos hän onkin kuollut, vaikka oli elävän värinen.

Ilo oli molemmin puolinen, kun hän aukaisi silmänsä. Päivä meni imutellessa, kahvia ryystäessäni ja Arin nauttiessa minun seurastani. Arista otettin crp, se näytti 110, eli kunnon tulehdus on päällä. Hoitaja mietti, mahtaako Amoxin riittää bakteerien kötistämiseen. Jos kuume nousee uudestaan, lääke täytyy vaihtaa isohampaisempaan, eli sellaiseen, joka puree.

Ari hengitti hyvin, mutta liisteritehtaan perustaminen kävi mielessäni. Stiina sitä kerran ehdotti. Mistä limaa riittää? Kuitenkin Ari oli virkeä ja hyväkuntoisen näköinen. Huomenna otetaan uudet verikokeet, jotka toivottavasti, osoittavat tulehduksen alkaneen laskea.

Katsoimme tv:tä Arin kanssa, ja kuuntelimme Raamattua ja Valittuja paloja kuuntelulaitteesta. Minä tein sudokuja Arin pyörätuolissa. Kävin kuppilassa välillä hakemassa lisäevästä. Sain puuroakin ruoka-aikana, mikä oli hoitajilta huomaavaista. Istuinhan Arin imuvahtina pitkän päivän, eli siihen asti, kunnes takamukseni puutui niin, että oli lähdettävä kotiin.

On hyvä mieli päivästä. Sain viettää aikaa Arin kanssa, enkä tiedä sen parempaa tapaa viettää aikaani. Juttelin Arille tärkeistä asioistamme ja rukoilimme. Eihän rukous ole vain sanoja, koko asenteemme voi olla rukousta. Pyhä Henki rukoilee puolestamme Jumalaa huokaustemmekin kautta. Niin minä uskon ja ymmärrän. Aina ei ole sanoja.

Illalla Tero sai höynäytettyä minut sauvakävelylle. Lähdin mörönsyötiksi pimeälle lenkkipolulle. Eipä kyllä mörköjä näkynyt, joten mukaan menoni auttoi. Tein pari löysää venytystä, mr Beanin tyyliin, ja sauna lämpiää.

Uuteen työviikkoon käyn luottavaisin mielin. Jumala on luvannut olla kanssani, jokaisen kanssa, joka suostuu hänen seuraansa.

Voi hyvin, arvoisa lukijani!