29.08.2009 - Monttuun en jää

Vesisadepäivä

Eilisen makasin sohvan pohjalla, kunhan ensin hain antibiootit poskiontelotulehduksen kötistämiseen.

Kun omalla perherintamallani on suurin piirtein tyyntä, alkaa rytistä lähipiirissä. Ystäväni makaa sairaalassa kehnossa kunnossa. Ruoka ei pysy hänen sisällään, munuainen vaurioitunut ja kylkiluita poikki.

Itselläni alkoi toissa yönä kääntää mahassa, ja sitä on jatkunut tähän asti. Ruokahaluni ei ole mihinkään kadonnut, vaikka ei haittaisi välillä, vaikka häviäisi hetkeksi. Voiko olla mahdollista, että mahanvääntöni johtuu samaistumisesta ystäväni tilaan? Vaivani alkamisen jälkeen kuulin ystäväni pahoinvoinnista.

Toisen ystäväni poika, nuori mies, on ollut viime yön teholla. Jalkapallopelissä hän sai tällin ja aivoissa on nyt hyytymiä, ja mies on sekava.

Olen keväästä asti kantanut huolta (rukoustaakaksi asti) siitä, että kaupunkimme ruokakaupat laittavat syömäkelpoista ruokaa kaatopaikalle, kun samaan aikaan monet kaupunkilaisista elävät toimeentulon rajoilla. Eräs toinen ihminen on kantanut samaa taakkaa sydämessään, ja tänään hän soitti. Rukoilemme Jumalalta leivän lisäksi paikkaa, missä ruokaa voisi jakaa.

Meillä on audienssi erään henkilön luo asiasta. Tai sitten on, kun minä varaan ajan. Tapaamisestamme on jo alustavasti sovittu. Näitä asioita ei selvitetä ihmisviisaudella. Tarvitsemme Jumalan johdatusta ja apua. Ei meillä itsellämme ole mitään, jos ei Jumala anna.

Kaupungissamme on Lähimmäiskotiyhdistys, joka tekee avustustyötä ja tahtoisi jakaa myös ruokaa. Sitä ihmiset kyselevät: eikö teillä ole antaa leipää! Tarkoituksemme on, että kaikki kaupungin kristityt tulisivat yhteiseen rintamaan. Ei ole enää aikaa leikkiä mä-en-leiki-sun-kanssa -leikkejä, vaan on kasvettava yhteisvastuuseen näkemään maailman hätä. On annettava muutakin kuin hengellistä apua, vaikka se onkin tärkeintä. Mutta usko ilman tekoja on kuollut. On annettava myös leipää.

Pyhäkoulutyö menee vauhdilla eteenpäin monella rintamalla. Ensi viikolla olen mukana haastattelussa, joka tulee ulos Radio-Vaasassa ensi kuulla. Siinä kerromme lauantaipyhäkoulusta, joka on alkamassa 19.9. Vaasan lähetyskodilla. Toiminta on Kansanlähetyksen työtä. Ilmaista hoitoa pari tuntia pienille lapsille, ja samalla tietysti opetusta hengellisistä asioista. Mikä sen tärkeämpää ja tarpeellisempaa!

Omalla työpaikallani ilttiksessä alkaa jälleen pyhäkoulu. Siihen osallistuvat lapset, joiden vanhemmat antavat luvan lastensa tulla. Mikä etuoikeus lapsilla kuulla Jeesuksesta, joka rakastaa jokaista pientä lasta! Palan halusta päästä kertomaan siitä. Vaasan ev.lut.srk antaa meille materiaalit.

Aikamme on turvaton, mutta turva löytyy Jumalan sylistä, Jeesuksesta. Niin aikuiselle kuin lapselle. Jumala juoksee syli avoinna meitä vastaan, kun lähestymme häntä. Niin kuin yksi pieni ekaluokkalainen juoksi viime viikolla syliini, kun pääsi koulusta. Tuntui tosi suloiselta. Hän näki turvapaikan, ja juoksi sinne. "Herran nimi on vahva linna. Vanhurskas juoksee sinne, ja saa turvan."

Tämän päivän Chambers, Parhaani Hänelle, opettaa:
"Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, sinä näkisit Jumalan kirkkauden?"
Joh 11:40.
`Joka kerta, kun uskaltaudut eteenpäin uskonelämässä, huomaat aina terveen järjen kannalta jotain, joka sotii jyrkästi uskoasi vastaan. Terve järki ei ole uskoa, eikä usko ole tervettä järkeä. - -Voitko luottaa Jeesukseen Kristukseen silloin, kun järkesi ei voi luottaa Häneen?
- - kun ei aukene toivoa tulevaisuuteen, onko minussa miestä kestämään uskon koetusta, vai painunko minä takaisin jollekin matalammalle tasolle.

Usko on vietävä tulikasteeseen, koska se voi muuttua henkilökohtaiseksi omaisuudeksi ainoastaan sitkeän taistelun kautta. Mitä vastaan sinun uskosi taistelee juuri nyt? Koe on joko osoittava uskosi oikeaksi tai se on tappava sen. - - Usko vakaasti Häneen - silloin kaikki, mikä nousee vastaan, on vain kasvattava uskoasi. Uskonelämässä on jatkuvasti koetusta, ja viimeinen suuri koetus on kuolema. Saakoon Jumala säilyttää meidät taistelukunnossa!`

Tulossa on vaikeita aikoja. Minulla on tuntuma, että meitä valmistetaan vastoinkäymisillä niitä varten. Ei kukaan pärjää rajussa pelissä, jos menee kentälle ilman yhtään harjoitusta. Tarvitaan hyvä kunto, että jaksaa juosta ja kestää iskut, kun vastapuoli hyökkää. Siihen tämän hetken kriisit on tarkoitettu meitä kasvattamaan.

Sen takia älä sinäkään, hyvä lukijani, hämmästy tai ihmettele, jos elämässäsi tapahtuu outoja asioita. Sanoohan Raamattu:
"Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa,
vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita." 1 Piet 3.

Luotan siihen, että kaikki yhdessä vaikuttaa parhaaksemme, kun rakastamme Jumalaa ja luotamme häneen.

Tänään menen Arin luo. Aion viedä toiseen sairaalaan vaaleanpunaisen ruusun ystävälleni rohkaisuksi. Tekstiksi: TOIVO EI SAATA HÄPEÄÄN.

Sinulle, uskollinen tai satunnainen lukijani, toivotan siunausta päivääsi ja viikonloppuusi!