23.07.2009 - Pitkän päivän ilta

Puolipilvistä, kesäistä

Mehumaija porisee liedellä. Kävimme Teron kanssa hakemassa ison puukuorman Arin lapsuudenkodista ja toimme samalla marjoja. Hyvin jaksoi pikkuinen corsa vetää lastin. Arin luona käynti jäi väliin, kuten uiminenkin, mutta rajansa kaikella ehtimisellä.

Tänä aamuna sain jatkoajatuksen eiliselle pohdinnalleni. Totesin, että lapset kokevat turvallisena aikuisen, joka seisoo jämäkästi mielipiteensä takana, eikä horju sinne tänne. Moni vanhempi huutaa ja uhoaa lapselle, mutta antaa lopulta lapsen tehdä, kuten tämä tahtoo.

Lapsi voi kunnioittaa vakaata aikuista; syntyy luottamus ja yhteys. Tämä on oma kokemukseni. On harvoja vanhempia, jotka pysyvät LOPPUUN ASTI siinä, mitä he sanovat odottavansa lapseltaan. Jossain vaiheessa alkaa lepsuilu ja lipsuminen.

Raamatussa sanotaan, että Pyhä Henki annetaan niille, jotka häntä tottelevat. Siitä seuraa YHTEYS ihmisen ja Pyhän Hengen välillä. Jos ihminen ei tottele Sanaa, ei synny myöskään yhteyttä.

Itse olen joutunut tämän viimeisen lapsukaiseni kohdalla ryhdistäytymään. Koska olemme kahden perheessämme, ei ole niin väliä, miten hoidamme kodin ja sen työt. On helpompi tehdä itse, kuin kehottaa kenties äänettömästi vastaan panevaa murrosikäistä tekemään jotain. Minun on tehtävä töitä itseni kanssa, sillä kasvattaminen on rankkaa. Paitsi, että vaadin lapseltani jotain, minun on myös itse pysyttävä lujana.

Meillä on vanhemman ja lapsen välisiä normaaleja rähinöitä juniorin kanssa joskus, sillä omat kamppailut on vanhemman käytävä jokaisen lapsensa kanssa. Jos jättää käymättä, myöhemmin sen huomaa. Tytär on oivallinen tulkki erimielisyyksien selvittelyssä, kun menetän tilannetajun tässä "viime taistossa". Joskus niin pääsee käymään. Olemme kuin mikä tahansa muukin perhe.

Kun lapsi on vielä kotona, hänet pitäisi kasvattaa selviytymään. Niin minä ajattelen. Kuka on parempi antamaan elämän ohjeita, kuin omat vanhemmat. Eiväthän ne neuvot aina mieluisia ole nuorelle, mutta vanhemman tehtävä onkin olla kenkkumainen ja rasittava. Nuoren pitää alkaa kaivata omaa elämää ilman vanhempien holhousta! Jos vanhemmat paapovat ja tekevät nuoren puolesta asioita, tämä ei itse opi huolehtimaan niistä.

Yksi esimerkki jo päiväkoti- ja kouluikäisistä. Kun äiti pakkaa lapsen repun, tämä ei taatusti muista, mitä siellä on. Jos hän sen sijaan itse pistää reppuunsa jumppa- tai varavaatteet, hän tietää niiden olevan siellä.

Meidän lapset oppivat aikoinaan huolehtimaan kesälomavaatteensa isovanhempien luo itse. Joskus jollakin lapsella meni monta viikkoa mummolassa ilman sukkia, kun hän oli ajatellut, että kesällä niitä ei tarvita. Seuraavana kesänä sukatkin tuli pakatuksi mukaan.

Olen ollut sikäli huono vanhempi, että lapset ovat joutuneet tekemään liikaakin itse. Tosin he ovat oppineet sen myötä itsenäisiksi. Varmaan olisin tehnyt enemmän heidän puolestaan, jos olisin jaksanut. Mutta eivät he liikaa ole menettäneet, toivon mukaan.

Jokainen voi hyödyntää lapsuutensa voimavaraksi elämäänsä, olipa se millainen hyvänsä. Hellyyttä ja huomiota olisin halunnut jakaa lapsilleni enemmän heidän lapsuudessaan, ja se on asia, jota suren. Mutta mikäpä täällä syntisessä maailmassa olisi täydellistä. Kukaan ei saa kaikkea, mutta jokainen saa jotain.

Spurgeon, eräs Jumalan mies, on sanonut:
"Monien elämän suuruus on alkanut kasvaa heidän valtavista vaikeuksistaan."

En usko, että Spurgeon tarkoitti erityisesti maallista suuruutta. Ainakin itse miellän tuon ajatuksen niin, että ihmisen ymmärrys, henkinen ja hengellinen viisaus on avartunut vaikeuksien myötä. Arvot ovat kenties ihan toiset kuin ne olisivat pullamössöelämän myötä.

Luin aamulla 1 Sam 23 lukua. Daavid pakeni henkensä edestä kuningas Saulia. Hän piileskeli miehineen eräässä linnoitetussa kaupungissa. Daavid kysyi Jumalalta, antavatko Kegilan miehet hänet Saulin käsiin, ja Herra vastasi: "Antavat!" Kerrotaan, että Daavid miehineen pakeni kaupungista, ettei Saul saa häntä käsiinsä.

Daavid ei pyytänyt Jumalaa estämään Saulin aikeita, vaan pakeni. Varmasti hän kuitenkin pyysi Jumalan varjelusta. Miksi Daavid ei jäänyt Kegilaan ja pyytänyt Jumalaa varjelemaan häntä Saulilta tuossa kaupungissa vaan pötki tiehensä? Jostain syystä mietin sitä. Ehkä se selviää myöhemmin.

Töissä meni luonnikkaasti päivä, ja hammaslääkärillekin tuli auottua päätä iltapäivällä, mutta tämä oli vain tyytyväinen. Lasku tosin seuraa takuuvarmasti aukomisesta! Edellisestä käynnistäni tuli lasku, ja tiedoksi lukijalle, että "suun suppea tutkimus" maksaa 5,80 terveyskeskuksessa, mutta siihen saa kulua aikaa enintään 10 minuuttia. Jos siis purukalustosi sisältää myös viisaudenhampaat, jotka minulta on poistettu, voinet varautua "luukun laajaan tutkimukseen"!

Soitin Arin osastolle, ja kuulin Arin voivan hyvin. Lämpö hänellä kipuaa iltaisin 37 paikkeille. Lähetin terveiset, ja menen huomenna käymään. Nyt alkaa olla päivä täysi.

Puunhakureissu kesti tunnin meno ja toisen tulo, ja poimimme vielä marjojakin. Olen vienyt appelaan kuusi punaherukkapensasta hamassa nuoruudessani. Niiden marjat kypsyvät varhain, ja poimimme niitä Teron ja Arin äidin kanssa. Nyt siis mehua tulossa.

Hyvää yötä jälleen, arvoisa lukijani! Huomenna menen myöhempään vuoroon, joten ei kiirettä nukkumaan.