18.07.2009 - Kerrallaan vain päivä ja hetki

Kesäinen sää, hiukan raitis tuuli

Helsingin nuorisomme halusi saunata illalla pitkän tulomatkansa päätteeksi, ja kävinhän siellä minäkin. Nukkuminen siirtyi aamupuolelle yötä, ja vastaavasti heräämiseen tarvittiin melkein nuijaa. Ei sittenkään: kun havahdun hereille, en helposti nukahda uudestaan. Ainakaan jos ehtisin nukkua vielä, kuten tänään olisin ehtinyt.

Olen rukoillut, että Herra herättäisi minut aamu aamulta rukoilemaan ja Sanansa ääreen. Koko päiväni on toisenlainen, jos saan alkaa sen hiljentymällä Raamatun äärellä. Kuitenkaan en halua tehdä sitä niin, että menen lain alle eli alan suorittaa jotain Jumalalle. Haluan tehdä sen sydämen halusta, koska haluan oppia tuntemaan Jumalaa paremmin.

Kirjoittelin aamulla Kirjoituksiin sivuilleni opetuksia, joita Sakke pääasiassa piti Riminillä ollessamme pari viikkoa sitten. En ehkä olisi saanut kirjoitettua niitä koneelle, ellei eräs ystävä olisi pariin kertaan kysellyt niiden perään. Joten kiitos patistamisesta!

Itse puhuin siellä armolahjoista ja jotain profeetan kutsumuksesta, mutta en ainakaan tässä vaiheessa kirjoita siitä mitään. Totean vain, että armolahjat ovat moninaiset, ja lopun aikana ne virinnevät uudestaan palavaksi. Olen näkevinäni jotain olevan tapahtumassa siinä suhteessa.

Olin Arin luona iltapäivällä monta tuntia. Mieleni oli väsynyt ja alakuloinen, emmekä lähteneet Arin kanssa ulos. Ei hänellä kuumetta ollut, ainakaan vielä, ellei taas illalla nouse, mutta en jaksanut. Kuuntelimme sen sijaan pari tuntia Hilja Aaltosen Polkuni varrelta -kirjaa.

Itkin ja kuuntelin. Teksti oli hyvin hoitavaa ja eheyttävää, kuten Aaltosen tekstit aina ovat. Kutsumukseni evankelistaksi vahvistui kuin olisi heitetty bensaa tuleen. Ihmettelen Jumalan teitä ja ajatuksia. Ne ovat niin toiset kuin meidän ihmisten. Odotan suuria Jumalalta, enkä tule pettymään, sillä Jumala pitää, minkä hän lupaa. Hän myös vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen, niin että tahdon sitä, mitä hänkin. Tapahtukoon niin. Arin näky asioista on hyvin samanlainen kuin omani.

Keskeytin Arin soittimen ja tarkistin, paljonko puhetta on jäljellä; sitä oli enää viisi minuuttia. Laitoin koneen päälle, ja silloin teksti alkoi katkeilla ja pätkiä. Yritin sammuttaa ja ottaa levyn ulos, mutta kone meni ihan sekavaksi. Se lakkasi toimimasta. Silloin rukoilin vekottimen puolesta, että se tulee kuntoon, ja Ari saa kuunnella Raamattua. Samassa hetkessä kone alkoi pelittää ja suoltaa Uutta Testamenttia ilmoille! Kiitos Jumalalle, hän kuulee ja vastaa.

Ari jäi virkistyneenä kuuntelemaan, ja minä polkaisin pyörällä kotiin. Tero on Petrin luona, jonne nuoriparikin meni saman tien, kun tulivat juhlista. Minä nautin hiljaisuuden rauhaa ja odotan heitä tulevaksi ajallaan.

Chambers ilmaisee hienosti Parhaani Hänelle -kirjassaan uskosta:
"Usko Jeesukseen on ihme, joka syntyy vain Lunastuksen vaikutuksesta, ei puheen loistolla, eikä suostuttelulla, vaan pelkän Jumalan voiman kautta, johon ihminen ei ole tuonut mitään lisää.
Lunastuksen voima liikkuu evankeliumin saarnan mukana, ei koskaan saarnaajan persoonallisuuden tähden."

On paljon vääränlaista opetusta, jossa nimenomaan saarnaaja pumppaa porukkaan henkeä. Kuitenkin vain lunastuksen vaikutuksesta syntyy usko, ja se on Jumalan ihme. "Ei väellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra." Ei ihmisvoimin, vaan Jumalan Henki sen tekee.

Jossain maissa ihmiselle annetaan nimi, joka merkitsee jotain, minkä toivotaan olevan enne, tai sitten se viittaa lapsen asemaan perheessä tai osoittaa, mihin uskotaan. Jaakobin pojatkin saivat nimensä siten.

Juuri lukemassani kirjassa eräs katolinen tyttö haluaa ottaa toiseksi nimekseen Paula, kun hänet konfirmoidaan. Hänen isänsä selittää, että se tulee Pauli - nimestä, joka viittaa Paavaliin. Itse samaistun vahvasti nimenomaan Paavaliin Raamatussa, sillä tunnistan hänessä samoja piirteitä kuin itsessäni. Jostain syystä vanhempani halusivat minusta Paulan, vaikka ensin he olivat ajatelleet jotain toista nimeä. Pidän nimestäni entistä enemmän nyt!

Siirryn nyt lukupuolelle. Aurinko paistaa edelleen täydeltä terältä. Siunausta lauantai-iltaasi, arvoisa lukijani!