11.07.2009 - Ilta hämärtyy kesäyöksi

Kesähelteinen päivä, ukkonen jyrähteli illalla ja vettä satoi jonkin aikaa

Vielä aamullakin pähkäilin ja jahkailin mökille lähtöä. Nyt illalla olen oikein tyytyväinen, etten lähtenyt, sillä päivä oli antoisa iltaan asti.

Tero lähti pelireissulle Lempäälään tällä kertaa. Kun sain lapsukaisen viimein maailmalle klo 11, siirryin takapihalle lepotuoliin lukemaan ja auringossa itseäni kärventämään. Tietenkään en malttanut kauan olla aloillani, vaan pakkasin kamat Pingviini - Hakkola -reppuun ja ampaisin uimaan. Merivesi oli vain 16 astetta: onko nyt ollut niin raitista? Mutta olipahan raikasta vettä, eikä tule levää.

Kalakauppias oli kai kipaissut jo kotiinsa rannasta, joten poikkesin hakemassa Kauppahallista savukalaa. Seuraava kohde olikin sairaala, jossa ilahdutin Aria ilmestymiselläni. Olin ymmärtävinäni, että hän tykkäsi, kun saavuin, enkä ollutkaan lähtenyt Nivalaan.

Tuli mieleeni hauska juttu jostain lukemastani kirjasta. Siinä perhe istui tyytyväisenä mökillä, jossa saivat olla rauhassa. Silloin kun he olivat kaupunkiasunnollaan, anopilla oli tapana sännätä sisään koputtamatta ja kiljahtaa: "Täällä ne dorkat vaan istuu!" Tänään olisin voinut Arille sanoa noin, ja hän olisi taatusti nauranut!

Heitin Arin tuoliin, hoitaja vähän autteli aluksi. Arilla oli ollut lämmönnousua eilen, 37,4, mutta ei tänä aamuna. Otan aina pussilakanan Aria varten ulos. Kun peitän hänet sillä, eivät sääsket tai muut ötökät pääse puremaan, ja Ari pysyy lämpimänä.

Joskus vuosia sitten Ari tuli kotiin kesällä, ja hänellä oli pelkät shortsit jaloissaan. Joku kesäsijainen oli ajatellut, että lämmin sää, joten ne ovat sopivat Arille, mutta erehtyi! Vuodepotilaalla, ainakin Arilla, on huono verenkierto, eikä hänen tule kuuma helposti. Hänellä on oltava aina riittävästi vaatetta.

Olimme reilut kaksi tuntia auringossa, Ari selkä aurinkoon päin. Toivon, ettei se ollut liikaa Arille. Kuuntelimme pääasiassa Norvannon opetuksia Apostolien teoista. Arin ruuan ripustin läheiseen tolppaan. Itse napostelin ruisleipää ja kalaa ja annoin Arin haistella. Tämä "työnjakohan" meillä on ollut jo pitkään.

Perheellämme on ollut monenlaisia koettelemuksia näiden vuosikymmenten aikana, mutta minulla on se luottamus, että kaikki nämä yhdessä vaikuttavat meidän koko perheen parhaaksi. Myös nuoremme tietävät, mistä apu tulee. Se tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Ellemme usko, emme kestä.

Helpommalta tuntuisi kantaa itse sairauksia kuin nähdä läheisensä sairastavan. Mutta osansa on kullakin, ja jokainen saa voiman oman tilanteensa mukaan. Rukoukset kantavat ja Jumala kuulee ja vastaa.

Kirja "Lähestykää Jumalaa" (Bevere) on taas ihan huippu. Haluatko sinä kuulla Jumalan äänen? Minä haluan. Edellytys siihen on se, että lähestyn Jumalaa. Mooses lähestyi ja kuuli Jumalan äänen. Miksi kansa ei lähestynyt eikä kuullut mitään? Kansalaisten sydän ei ollut oikeassa suhteessa Jumalaan. He halusivat vain Jumalan siunauksia, leipää, lihaa ja vettä. He eivät halunneet tuntea itse Jumalaa. Eivätkä he voineetkaan väärän asenteensa takia.

Voi, miten sydämeni palaa, kun luen tuota kirjaa! Odotan kovasti, mitä Jumala tulee tekemään lähiaikoina, sillä koko ajan tapahtuu mielenkiintoisia asioita. Jumala tahtoo puhua, eikä hän tee mitään ilmoittamatta niille, jotka ovat lähellä häntä. Toivon ja rukoilen, että saan olla lähellä Jumalaa.

Aamulla meinasin masentua, kun arki tuntui niin tylsältä. Kun aloin lukea Beveren kirjaa, jossa on paljon Jumalan puhetta, mieleni virkistyi ja elpyi. "Hän virvoittaa minun sieluni", sanotaan Raamatussa, ja niin hän teki ja tekee.

Sytytin kynttilän hämärään heinäkuun iltaan. Nautin hiljaisuudesta. Kiitän Jumalaa tämänkin päivän varjeluksesta. Odotan Herraa kehotuksen mukaan:
"Odota Jumalaa. Vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta."
Ps 42:6
"Minä totisesti uskon näkeväni Herran hyvyyttä elävien maassa." Ps 27:13

Hyvää yötä, arvoisa lukijani!