Kategoriat: Muu kirjoitus
Kirjoitan opetuksista, joita kuulin Raamattuviikolla. Jumala puhukoon Sanansa kautta.
Daniello VALLA puhui Sef 3:8,9 jakeista:
3:8: "Sen tähden odottakaa minua, sanoo Herra, odottakaa sitä päivää, jona minä nousen saaliille. Sillä minun tuomioni on, että minä kokoan pakanakansat, saatan kokoon valtakunnat vuodattaakseni heidän päällensä tuimuuteni, vihani kaiken hehkun; sillä minun kiivauteni tuli kuluttaa koko maan."
Tässä jakeessa on kuulemma käytetty kaikkia heprean kielen vokaaleja ja konsonantteja.
3:9: "Minä muutan puhtaiksi kansojen huulet, niin että he kaikki rukoilevat Herran nimeä, palvelevat häntä yksimielisesti."
Huulet-sanan paikalla pitäisi olla sana kielet! Kerran kielet puhdistetaan niin, että voimme rukoilla yksimielisesti.
VALLA puhui myös Raamatussa toistuvasta 7-luvusta. Raamatussa on 49 kirjaa yhteensä, eli 7x7 kirjaa. Paljon muutakin hän puhui tästä aiheesta, mutta olen aika tainnoksissa tällä tunnilla.
KARIN todistuspuheenvuoron keskeinen ajatus Raamatusta oli 1 Sam 15:
15:22: "Silloin Samuel sanoi: `Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva.
Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana.`"
SAKKE opetti Mark 6:30-43:
"Ja apostolit kokoontuivat Jeesuksen tykö ja kertoivat hänelle kaikki, mitä olivat tehneet ja mitä olivat opettaneet.
31. Niin hän sanoi heille: "Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän". Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään.
32. Ja he lähtivät venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen.
33. Ja he näkivät heidän lähtevän, ja monet saivat siitä tiedon ja riensivät sinne jalkaisin kaikista kaupungeista ja saapuivat ennen heitä.
34. Ja astuessaan maihin hän näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä sääliksi, koska he olivat niin kuin lampaat, joilla ei ole paimenta, ja hän rupesi opettamaan heille moninaisia.
35. Ja kun päivä jo oli pitkälle kulunut, menivät hänen opetuslapsensa hänen tykönsä ja sanoivat: "Tämä paikka on autio, ja aika on jo myöhäinen;
36. laske heidät luotasi, että he menisivät ympäristöllä oleviin maataloihin ja kyliin ostamaan itsellensä syötävää".
37. Mutta hän vastasi heille ja sanoi: "Antakaa te heille syödä". Niin he sanoivat hänelle: "Lähdemmekö ostamaan leipää kahdellasadalla denarilla antaaksemme heille syödä?"
38. Mutta hän sanoi heille: "Montako leipää teillä on? Menkää katsomaan." Otettuaan siitä selvän he sanoivat: "Viisi, ja kaksi kalaa".
39. Niin hän määräsi heille, että kaikkien oli asetuttava ruokakunnittain vihantaan ruohikkoon.
40. Ja he laskeutuivat ryhmä ryhmän viereen, toisiin sata, toisiin viisikymmentä.
41. Ja hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ja mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi; myöskin ne kaksi kalaa hän jakoi kaikille.
42. Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi.
43. Sitten he keräsivät palaset, kaksitoista täyttä vakallista, ja tähteet kaloista. Ja apostolit kokoontuivat Jeesuksen tykö ja kertoivat hänelle kaikki, mitä olivat tehneet ja mitä olivat opettaneet.
31. Niin hän sanoi heille: "Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän". Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään.
32. Ja he lähtivät venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen.
33. Ja he näkivät heidän lähtevän, ja monet saivat siitä tiedon ja riensivät sinne jalkaisin kaikista kaupungeista ja saapuivat ennen heitä.
34. Ja astuessaan maihin hän näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä sääliksi, koska he olivat niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta, ja hän rupesi opettamaan heille moninaisia.
35. Ja kun päivä jo oli pitkälle kulunut, menivät hänen opetuslapsensa hänen tykönsä ja sanoivat: "Tämä paikka on autio, ja aika on jo myöhäinen;
36. laske heidät luotasi, että he menisivät ympäristöllä oleviin maataloihin ja kyliin ostamaan itsellensä syötävää".
37. Mutta hän vastasi heille ja sanoi: "Antakaa te heille syödä". Niin he sanoivat hänelle: "Lähdemmekö ostamaan leipää kahdellasadalla denarilla antaaksemme heille syödä?"
38. Mutta hän sanoi heille: "Montako leipää teillä on? Menkää katsomaan." Otettuaan siitä selvän he sanoivat: "Viisi, ja kaksi kalaa".
39. Niin hän määräsi heille, että kaikkien oli asetuttava ruokakunnittain vihantaan ruohikkoon.
40. Ja he laskeutuivat ryhmä ryhmän viereen, toisiin sata, toisiin viisikymmentä.
41. Ja hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ja mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi; myöskin ne kaksi kalaa hän jakoi kaikille.
42. Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi.
43. Sitten he keräsivät palaset, kaksitoista täyttä vakallista, ja tähteet kaloista. "
Kuten opetuslapset, minäkin kerron Jeesukselle tekemisiäni. Niin saan tehdäkin.
Jeesus kutsuu lepäämään!
Opetuslapset näkivät tilanteen LIHAN SILMIN. Kun Jeesus käski heidän ruokkia porukan, se oli hullua heidän mielestään - Pitäisikö MEIDÄN mennä ostamaan?! Olisi tarvittu 15 rekallista ruokaa.
Jeesus asetti väen istumaan, siunasi ja MURSI leivän - hän antoi itsensä!
KAIKKI tulivat ravituiksi.
Ylimääräiset otettiin talteen.
Ylimääräistä oli yhtä paljon kuin opetuslapsiakin: 12. Kun jaat muille, saat itse yhtä hyvin syödä, itsellesikin riittää!
5 leipää ja 2 kalaa - se ei ole liian vähän, kuten minullakaan ei ole liian vähän annettavaa, vaan riittävästi, kun Jeesus siunaa.
Jeesus ei halveksi vähäistä, kaikille on oma tehtävä, oma paikka
ON LÄHDETTÄVÄ LIIKKEELLE!