09.07.2009 - Kato, kuin hyvää ja suloista on!

Päivällä poutaa, iltapäivällä alkoi sataa ja tuulla

Tänään otin päiväunet! Se on minulle harvinaista, mutta niin vain kävi. Uimaan en ennättänyt, mutta nukkuminen teki hyvää.

Eräällä ystävälläni on syntymäpäivä ensi viikolla, ja hän rakastaa pioneja. Talomme nurkalla oleva pioni kukkii viimeisillä voimillaan, joten minun oli vietävä syntymäpäiväkukat jo tänään. Ensi viikolla niissä ei ole mitään viemistä enää.

Ystäväni ei ollut kotona, mutta muu perhe oli, ja sain vastalahjaksi mansikoita, nam! Voin syödä niitä muutaman ilman oireita, joten jälkiruuaksi nautimme Teron ja Samulin, Teron kaverin, kanssa niitä jäätelön kera.

Arin kanssa ennätimme ulos pariksi tunniksi ennen sadetta. Olen seurannut päiväkausia, kun hoitajat tai omaiset työntävät pyörätuolia tai rollaattoria tien yli puiston puolelle. Välissä on pieni notkelma, jonka yli on joskus mennyt pellinpala. Se on vääntynyt kourun muotoiseksi jo vuosia sitten. Vanhukset ovat olleet vaarassa pudota vankkureista notkelmassa. Ne, joille asian korjaaminen kuuluisi, eivät ole nähneet tarvetta. Ne, joille siitä on aiheutunut vaikeuksia, ovat vain yrittäneet selviytyä notkelman yli.

Eräs ystävämme seurakunnasta tuli tervehtimään Aria ja minua lammen rantaan puistoon, kun oli matkalla äitiään tervehtimään. Pyysin häntä soittamaan sairaalan huoltomiehille peltisillasta, vai miksi sitä sanoisin. Saman tien huoltoporukka pyyhälsi paikalle! Niin homma hoituu, kun mies tarttuu toimeen. Jos me "akat" ollaan asialla, se on vain narinaa ja valitusta, mutta miehiä pitää kuunnella; niinköhän se on!?

Joskus on harmillista, että huomaan viat ja puutteet. Ja se, etten voi olla tekemättä asioille, mitä voin. Olisin itse soittanut tässä tapauksessa jollekin, mutta asia meni paremmin delegoituna miestuttavalle! Kunhan levy tai silta nyt tulee vielä vaihdetuksi, se on toinen juttu. Olen aika epäilevä lupausten suhteen, mutta aikahan tuonkin näyttää.

Olin tänään erään toisen ystäväni kanssa kirkossa rukousillassa. Musiikkia, sanaa, paljon rukousta. Jäi hyvä mieli. Puolestani rukoiltiin, ja rukoilin itse minulle tuntemattoman naisen puolesta. Pyhä Henki oli läsnä, oli rauha ja lepo.

Huomenna meinailin lähteä mökille yöksi. Sateinen ja kurja sää kuitenkin pani miettimään, jaksanko sittenkään lähteä. Maanantaina menen töihinkin, pariksi viikoksi päiväkotiin. Tuttu paikka, lapset vain ovat uusia, eskari-ikäisiä, joku koululainen mukana.

Kirkossa jäi puhuttelemaan mm. sana: "Sinä saat mitä pyydät, kun ensin opit olemaan ilman sitä." Uskon, että tuo on totta: kestän kantaa sen, mitä olen pyytänyt, jos pystyn olemaan sitä ilman.

Jeesuksen sisäinen tunteminen on tärkeintä, sen jälkeen tulee vasta kaikki muu. Jeesus on arvokkaampi kuin hänen antamansa lahjat. Nyt on aika mennä nukkumaan, kunhan olemme Teron kanssa rukoilleet yhdessä. Hyvää yötä, lukijani, Jeesus myötä!