16.06.2009 - Pihlaja ehti jo kukkia, juhannus vasta edessä

Tihkusadetta koko päivä, pimeää, viileää

Kenties ihmettelet, mitä nuo kepit ovat kukkien seassa. ne ovat ruususta karsittuja kuivia oksia, jotka ovat elämänlangan kiipeilypuina kukkalaatikossa. Viimein laatikkoon löytyi monivuotinen kukka, joka näyttää viihtyvän siinä. Kukan nimeä en muista.

Eilisten pyykkien kävi, kuten arvelinkin: uudestaan linkoon ja sisälle kuivumaan!

Job lähetti minulle postiaan. Pieni kristillinen kustantamo ilmoitti, ettei julkaise kirjaani. En vuodattanut kyyneliä, vaan jatkoin sinnikkäästi tänäänkin kirjoitusprojektiani. Tein jatkosuunnitelmia, vaikka vielä on kahden kustantajan posti saamatta. Syksyllä painatan luultavasti kirjan itse, jos kustantajat hylkäävät tuotokseni.

Ari oli eilen käydessäsi iloinen ja pirteä. Hän tietää oman tehtävänsä rukoilijana, ja on tyytyväinen siihen, mitä elämä tarjoaa. Minua hätkähdytti, millä varmuudella Ari ilmaisi, että hänen toivonsa on Jumalassa. Perhekin tuntui olevan tärkeä, mutta Jumala on se, joka on ehdoton ykkönen.

Tämän päivän teksti oli vahvistus Arin ajatuksiin. Cowmanin kirjan Raamatunkohtana oli Ps 62:6:
"...HÄNELTÄ TULEE MINUN TOIVONI."
`Viipyvät rukousvastaukset eivät ole vain uskomme koetukseksi, vaan meidän tilaisuuksiamme kestävässä luottamuksessa kunnioittaa Jumalaa vaikeissa olosuhteissa.`- Spurgeon.

Hain kirjastosta lisää lukemista. Mitään uutta ja innostavaa en löytänyt. Kerään voimia torstaiaamun Helsingin matkaan. Maarit-miniä valmistuu maisteriksi, ja hänellä on muitakin juhlimisen aiheita: hän sai opettajan paikan ensi vuodeksi matemaattisten aineitten opettajana lukiossa kuten toivoi ja rukoilimme. Hän on myös juossut puolimaratonin, joka on hieno saavutus! ONNEA MAARIT!!

Huomenna on luvattu poutaa, ja jopa aurinkoa. Ehkä pääsen Arin kanssa ulos. Tänään kökötimme sisällä, ja kuuntelimme kirjoja, kun kävin hänen luonaan.

Iloa sinulle, arvoisa lukijani, tähän sadepäivään! Kirja käteen ja sohvalle huilaamaan!