15.06.2009 - Sadepäivä

Vein pyykit ulos juuri ennen kuin alkoi tihuuttaa. Liehukoot sadetuulessa.

Sain loppuun Rakel Liehun kirjan Helene. Kirja kosketti minua. Liekö sen tehnyt kirjailijan tapa kuvata vähin sanoin, mutta selkeästi taiteilijan elämänkaarta. Vai se, että omassa elämässäni on aika, jolloin nuoruus on selkeästi ohi. Keski-ikä on jo kauan kumartanut minua tervetulleeksi, mutta nyt vasta erotan sen selkeästi. Vierastan sitä vielä, mutta siirtelen jo määrätietoisesti elämääni uuteen tilaan.

Kaksi tapausta Liehun kirjassa erityisesti itkettää minua. Kohtaan niissä itseni.
Kriitikko kysyy Helene Schjerfbeckiltä, tietääkö tämä nähdessään mallin, miten aikoo maalata hänet.
"En... kun tein aikanaan `Medicien tytärtä`, jokin vain vaati minua kuvaamaan tytön pienet kasvot isoiksi, koko kankaan täyttäviksi. Se hämmästytti minua." s. 335.

Kun itse kirjoitan jotain, minulla on visio, miten sen teen. Kun kirjoitus on valmis, se onkin lähtenyt omille teilleen. Ihmettelen: enhän aikonut noin kirjoittaa.

Helene Schjerfbeck maalaa muuatta taulua, mutta ei ole tyytyväinen, "on kuin siihen olisi livahtanut välinpitämättömyyttä, ironiaakin.
Jokainen kokemus muuttaa maalarin hahmotustapaa.
Näe kuollut lintu kadulla, Derain sanoo, ja maalaat itsesi heti sen läpi, toisin." s. 422.

Minäkin "maalaan itseni heti sen läpi", mitä elämässäni tapahtuu. Jokainen surun säväys, kännykkäviesti, sään vaihtelu ja miete kirjan sivulla muuttaa ajatukseni kulkua. Se vetaisee uuden värisävyn entisen mielialani päälle.

Cowman lohduttaa ja rohkaisee minua tänään jälleen Virtoja erämaassa -kirjassa: "JUMALA ON TEHNYT MINUT HEDELMÄLLISEKSI KÄRSIMYSTENI MAASSA."
1 Moos 41:52
Ehkä joku Jumalan lapsi parhaillaan ajattelee: "Oi, Jumalani, tämä sade lankeaa ylleni liian ankarana! On kuin päälleni sataisi koetus toisensa jälkeen. Tuskin jaksan kestää kaikkea tätä..."
Mutta Jumala näkee juuri niiden keskeltä nousevat uskon ihanat kukat. - - Ne tuovat elämääsi sellaista hengellistä rikkautta, mitä kaikki maallinen menestys ja helppous ei koskaan voinut sieluusi synnyttää."

Tämä aamu jo on siunannut minua ylenpalttisesti. Nyt harmaat pilvet taivaalla laskeutuvat syytämään pisaroitaan pyykkieni päälle, mutta ehkäpä pihlaja kykenee suojaamaan ne! Jos ei, niin linkoan ne uudelleen illalla.

Menen päiväkahville työkaverin luo. Arin luona aion myös viettää päivääni, hän on toivon pilkahdus minun sydämessäni. Kirjaprojektin kimppuun käyn jossain vaiheessa. Mietin kirjalle työnimeä. "Toivon pilkahdus" - kenties?

Sinulle, arvoisa lukijani, toivotan hyvää ja siunattua päivää!