01.06.2009 - Mitäs me lomalaiset

Sää kääntyi viikonlopun helteistä raittiimmaksi. Takki päälle.

Viime yökin meni plörinäksi nukkumisen suhteen. Nukuin illalla sohvalla, sillä olin ylen uupunut, ja se kostautui yöunien suhteen. Lisäksi kesäflunssa vaivaa, joten heräsin varhain. Kuuntelin aamuhartautta sohvalla, mutta ilmeisesti nukahdin. Korviini kantautui kuitenkin, että puhuja luki Herran siunauksen.

Tytär pistäytyi pyörällä kylässä. Hänen miehensä tekee töitä isänsä firmassa, joten he yöpyvät tyttären anoppilassa. Keskiviikkona Terhi junailee Helsinkiin, sillä työt pitsapaikassa kutsuvat sekä liitokiekkopelit Lahdessa viikonloppuna.

Terokin on Lahteen menossa, mutta nyt hän lomailee kaverien mökillä muutaman päivän. Saan siis minäkin nauttia omasta seurastani. Aamupäivällä teimme Terhin ja Teron kanssa hyökkäyksen kellariin, jälleen kerran, ja osa omaisuudesta siirtyi karkeajäteroskikseen. Myös sen viereen kertyi kasa, sillä romua riitti. Osa pehmoleluista siirtyi Pelastusarmeijaan myytäväksi, kuten myös pelastusliivejä, pyörien renkaita, tekokukkakimppuja ja ehjiä nukkeja. Tein keikan autolla sinne osoitteeseen.

Käväisin pyörällä Prismassa äänestämässä, jonka jälkeen olimme Arin kanssa ulkona toista tuntia. Tarkoitukseni oli mennä hänen luotaan kirjastoon, mutta unohdin lompakkoni, joten se yritys meni myttyyn. Hoitaja juuri soitti ja kertoi löytäneensä rahavörssini Arin sängystä. No, illalla aioin joka tapauksessa mennä vielä Aria tapaamaan.

Syreeni on täydessä kukassa suojaisessa paikassa leikkimökin takana. Tero pystytti katoksen pihalle, ja nostimme keinun sen alle. Nyt vain kauniita säitä, niin menen keinuun lukemaan ja nauttimaan aamukahvejani.

Luen Leena Kaartisen elämästä vaikeissa oloissa. Leena kertoo sotatilanteesta, joka esti häntä pääsemästä kaivatulle lomalle. Hän toteaa:
"Maailma kaatuu niskaan, kun elämä ei suju suunnitelmien mukaan. Ei jälkeäkään mistään uskosta! Toisaalta, pinnallisuutensakin saa viedä Jumalalle ja uskomattakin saa jäädä SANAN varaan. Se vakuuttaa, että Jeesus on kanssamme, vaikka ei siltä tunnu." (Talebaanien takana. Naisten ja lastenlääkärinä Afganistanin Hasaramaassa.)

Kun Leena sitten on kotimaan lomalla, hän kirjoittaa:
"Työkauden jaksan pinnistellä niin pitkään kuin on pakko. Mutta kun stressi laukeaa, ahdistus valtaa mielen ja depressio väijyy ovella."

Ihana lukea tuollaista itselleni hyvin tuttua asiaa. Työkauden päättyminen ja loman alkaminen aiheuttavat stressiä minullekin. Sain tämän flussankin, mutta ehkäpä se on jarruna, että muistan myös levätä.

Voi, miten kiitollisella mielellä olen Arin suhteen! Vaikka hänellä on antibioottikuuri menossa ja hän on aika limainenkin hetkittäin, hän on sittenkin selvästi virkeämpi. Hän ei tänäänkään väsynyt ollenkaan ulkona olostamme, kuten joskus aiemmin teki. Toivon, että voisimme mennä lauantaina sisäsatamaan, jossa on kalastuksen päivä. Olin siellä yksin viime vuonna, ja siellä oli mukava kesäinen meininki. Kylmenevää on luvattu, joten saa nähdä, onnistuuko suunnitelma.

Huomenna tapaan jälleen tytärtä. Petrikin tulee, sillä raahaamme kellarista rautaromua ekobiiliin, joka kiertää huomenna lähistöllä. Kuin tekisin sisäistäkin puhdistusta samalla, kun taloa tyhjennetään ylimääräisestä tavarasta. Tekee hyvää kaikin puolin.

Voi hyvin, ja muista sinäkin levätä ja käydä kirjastossa hakemassa hyvää luettavaa!
jk. Eivät ole vielä onneksi palauttaneet käsikirjoitustani jäljellä olevista kolmesta paikasta, joten ei tarvitse painua vielä epätoivon kuiluun ;)
jk, Oikeaa olkavartta särkee edeleen, mutta kipu ei estä kirjoittamista.