Kategoriat: Ajankohtaista

Valkovuokot, ah, niin kauniina sairaalan puistossa

Kesäsää helli meitä jälleen

Olenpa ihanasti uuvahtaneessa tilassa. Nukuin yöni hyvin, ja itsekseni käpsehdin aamupäivän saamatta mitään aikaan. Postissa kävin, hain Arin kirjankuuntelulaitteen. Kävin viemässä sen hänelle töihin mennessäni. Ari oli pirteä eilisestä reissusta huolimatta. Olen todella iloinen hänen tämän hetkisestä terveydestään. Tietysti toivon sen paranevan täysin, mutta hyvä näinkin.

Töissä päivä meni vähäisen lapsimäärän kanssa leppoisasti. Alakuvassa pääsin prinsessahattua sovittamaan (minä olen tuo hampuusihiuksinen). Kruununtekijän omassa päässä on isälle tehty hattu. Isällä ei kuulemma ole ennestään. Oli hauskan näköistä, kun perhe lähti myöhemmin koulun pihalta: neiti itse kruunu päässään, ja äidillä isälle tehty hattu, sillä isälle ei kai mahtunut autossa hieno hattu.

Aamulla murehdin erään lapseni asiaa. Koitin luovuttaa sitä Jumalalle. Avatessani Cowmanin Virtoja erämaassa, sain vastauksen:
"... kyllä Hän sen tekee" Ps 37:5
- - mitä tahansa kuormamme sisältääkään - - ne kaikki ovat nyt Herran hoidossa.
"... kyllä Hän sen tekee" Milloin? Nyt. Me olemme niin peloissamme siitä, että jos Hän ei teekään sitä eikä hoida sitä pyytämällämme tavalla.
- - Mutta joku sanoo: "En näe mitään tulosta." Mitä sillä on väliä, kunhan "Hän sen tekee". Meidän on vain katsottava Häneen. Uskoa voidaan koetella, mutta sana on varma etkä häpeään joudu.
"Minä huudan Jumalaa, Korkeinta, avukseni, Jumalaa, joka vie minun asiani päätökseen" Ps 57:3.
- - Ymmärtäväiset ja heidän työnsä ovat Jumalan kädessä."
-Francis Havergal.

Töiden jälkeen kävin uimassa. Merivesi on +13 astetta eli todella ihanan raikasta. Ajelin pyörällä torin kulmalle, ja astelin markkinahumuun. Tosin humut olivat vähissä viiden jälkeen, ja sain rauhassa valikoida kojusta korttinipun itselleni. Sitten istahdin syömään makoisia muikkuja. Muikkujen syönti avaa minulle kesäkauden. Vielä käpsehdin Halpa-Halliin, joka juhli tänään 40. vuottaan. Asiakkaille tarjottiin täytekakkukahvit.

En ollut muistavinani kohonneita kolesteroli- ja verensokeriarvojani, kun nautin suolaisista, makeista ja rasvaisista herkuista. Itse asiassa olin aika helpottunut verikokeiden tuloksista, sillä arvelin sukuperintöjeni langenneen osakseni vieläkin raskaammin. Mutta on näissäkin tekemistä, joten on ryhdyttävä jonkin asteiseen terveyden vaalimiseen. Yritän tehdä sen kuitenkin iloani menettämättä.

Puhtaan vihreä kevätpäivä painuu iltaan. On aika vähitellen hivuttautua unten maille. Huomenna menen Arin kanssa ulos ja leikkaan hänen tukkansa, jos mahdollista. Aika näyttää, mitä huomiselle siunaantuu. Näyttää riittävän kullekin päivälle oma vaivansa.

Työn iloa!