15.05.2009 - Ohhhoh!

Sää näyttää kauniilta, mutta tuuli voi olla kylmä tänäänkin, saa nähdä.

Säikähdin, kun huomasin, etten ole kirjoittanut Ajankohtaista moneen päivään! Luulin kirjoittaneeni toissa päivänä, mutta ilmeisesti tein sen vain ajatuksissani.

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet aika tasapaksua arkea. Siis sitä parasta elämää. Minä tosin nautin ylä- ja alamäestä, vaikka ruikutankin vauhdissa välittömästi. Yritän kuitenkin opetella nauttimaan keskimääräisestä elämästä.

Olen käynyt Arin luona joka ilta. Eilen olisi ollut Raamatunkääntäjien rukouspiiri, mutta jätin sen jälleen väliin. Ari haluaa, että olen hänen luonaan, ja se tuntuu minusta mukavalta. Se ei ole vaatimusta Arin puolelta. Se on sellaista toivomista, josta tulen hyvälle mielelle. Joskus aikaisemmin Arille oli ihan sama, kaikki kävi. Luulisi, että nainen on tyytyväinen, kun miehelle sopii kaikki. Mutta ei. Joka nainen haluaa, että hänen seuraansa kaivataan ja siitä iloitaan. Ja niin Ari tekee minun seurani suhteen.

Lähes joka ilta seiskalta tulee jokin ohjelma, jonka haluamme katsoa. Eilen tuli puutarhaohjelma, joka hoiti sielua ja kauneuden tarvetta, joka meillä on jokaisella sisimmässä. Tuli myös Kosketus - ohjelma, jossa oli jälleen mahtava todistuspuheenvuoro. Joku nainen kertoi rukouksen voimasta, kun koko perhe rukoilee yhdessä perheenjäsentensä puolesta. Hän kertoi monista rukousvastauksista.

Mitä tarkoittavat puheet siitä, että ihminen pelastuu yksin armosta, mutta kuitenkin samaan syssyyn selostetaan kaikenlaisten töiden tekemisestä? Itselleni se oli pitkään epäselvää, mutta nyt tiedän eron. Siitä huolimatta usein loikkaan tekojen tielle, suorittamaan uskoa, sen sijaan että eläisin siitä.

Chambers kertoo päivän tekstissä (Parhaani Hänelle):
"Muista, mitä varten olet pelastettu - että Jumalan Poika tulisi ilmi sinun kuolevaisessa lihassasi. Taivuta kaikkien kykyjesi koko tarmo toteuttamaan asemaasi Jumalan lapsena. - -
Et voi tehdä mitään pelastuaksesi, mutta sinun tulee tehdä jotakin sen ilmi tulemiseksi. Sinun on toteutettava sitä ulospäin, minkä Jumala on antanut sisimpääsi. - - Jos olet edelleen sama kurja äkäpussi, kulkien uppiniskaisesti omaa tietäsi, niin sinä valehtelet, jos sanot, että Jumala on pelastanut ja pyhittänyt sinut.- -
Elämän ainoa tarkoitus on, että Jumalan Poika tulisi ilmi, ja että kaikki Jumalan komentaminen vaikenisi. Herramme ei koskaan antanut määräyksiä Isälleen, emmekä mekään ole täällä sitä varten. Olemme täällä alistuaksemme Hänen tahtoonsa niin, että Hän saattaisi toimia meidän kauttamme, miten vain Hän tahtoo. Kun tämä toteutuu, Hän tekee meistä murrettua leipää ja vuodatettua viiniä, ruokkiakseen ja ravitakseen muita."

Raamatussa sanotaan, että valoa ei sytytetä ja panna vakan alle, vaan se nostetaan esille. Samoin kerrotaan, ettei kaupunki vuorella voi olla näkymättä. Niinpä ei valokaan, joka meihin on sytytetty, kun Kristus asuu sydämessämme, voi olla tulematta ilmi.

Paavali koki vastuunsa suurena, kun hän tuli pelastukseen. "Voi minua, ellen julista evankeliumia", hän sanoi. On itsekästä ja syntiä suorastaan, jos ei kerro muille, missä ruokaa on tarjolla, tai mistä saa juomakelpoista vettä.

Tosi on, että moni juo mieluummin kuravettä, kun menee lähteelle, josta Jeesus ammentaa. Kuitenkin meidän tulisi pitää esillä sanomaa, että lähde on, ja sinne on vapaa pääsy jokaisella!

Hyvä Paimen osoittaa Sanastaan lampailleen hyviä juomapaikkoja, mutta usein nämäkin haluavat juoda kelvotonta vettä. Eikö niin ole kohdallamme?

Tänä aamuna kyynelehdin sohvalla. Kuuntelin aamuhartautta, jonka puhujana oli Haapaveden kirkkoherra. Puhuja vakuutti kuuntelijalle kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Se on paras sanoma, minkä syntinen ihminen voi kuulla maailmassa.

Itselläni meni vuoden verran uskoon tulon jälkeen, ennen kuin tunsin itseni syntiseksi. Tietysti olin sitä koko ajan, mutta sitten vasta Pyhä Henki sai tiedon asiasta tajuntaani. Lienenkö ollut niin täynnä itseäni, luultavasti, etten tajunnut sitä aikaisemmin.

Vielä tuosta pelastuksen ja tekemisen erosta. 1 Kor 3 luvussa Paavali selostaa asiaa. Kristus on pohja, pelastus, kivijalka, kallio. Kun Hän pelastaa meidät, seisomme tuolla lujalla perustalla. Sen jälkeen alamme rakentaa. Joku rakentaa kehnoista välineistä, kuin oljista. Hän elää silloin maailman mukaan, kenties kuten siihenkin asti. Mikään hänen elämässään ei muutu, eikä kukaan tule ehkä näkemään sitä valoa, mikä tuon tuon ihmisen sisimpään on sytytetty. Se palaa kituliaasti, sillä Raamattu sanoo:
"Sydämellä uskotaan vanhurskauteen, ja suulla tunnustaudutaan pelastukseen." Room 10:10

Kun tulin tietoisesti Jeesuksen luo ja pyysin hänet sydämeeni, kerroin siitä jollekin. Kun sain sanat suustani, uskoni vahvistui! Ne kimposivat ikään kuin peiliin, joka heijasti ne takaisin ja lisäsi uskoani. Se tuli todeksi minulle, kun tuo toinen ihminen näytti ottavan sen todesta. Sen jälkeen minun oli helpompi kertoa siitä muille. Kasteessa jo minä sain Jumalan, mutta nyt Jumala sai alkaa vallata minua toden teolla.

Jumala tahtoisi asua jokaisessa sisimpämme huoneessa. Minulla ja sinulla on avaimet sisimpäämme. Jeesus kolkuttaa, että saisi tulla joka huoneeseen. Avatkaamme kaikki komerot hänelle, niin että hän saa valloittaa meidät kokonaan. Näin saamme ilon ja vapauden.

Jokainen saa uskon armosta, ilman omia tekoja tai ansioita. Usko on tärkein armolahja. Sen lisäksi Pyhä Henki jakaa myös muita armolahjoja, heti tai vähitellen, miten hyväksi näkee. Se, että minun on helppo kirjoittaa ja puhuakin uskosta, on Jumalan lahja minulle. Sinulla voi olla toisenlaiset lahjat. Löydä omasi, rukoile ja kysele Jumalalta.

cccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccc

Peräkärry on lastattu jälleen. Menen viemään erään vekotuksen Pelastusarmeijaan ja samalla nyssyköitä, jotka olen lastannut autoon. Tuntuu vapauttavalta luovuttaa tavaraa pois.

Eilen tuntui haikealta, kun kävin katsomassa Konnaa eläinkaupassa. Se tuli korin laidalle, kun juttelin sille. Sillä oli vesikippo ja salaattia ja sen nokkaa oli hiottu, niin että se pystyy varmasti syömään nyt paremmin. Sain silitetyksi sitä hiukan pinnojen raosta.

Hinnaksi Konnalle oli laitettu 150 euroa! Kova hinta 27 vuotiaasta kilpikonnasta. Itse maksoin siitä 12 vuotta sitten noin 130 euroa. Annoin sen ilmaiseksi ja vastaanottaja otti sen mielellään. Hän aikoi myydä sen "parilla kympillä". No, jos joku maksaa siitä 150 euroa, hän varmasti myös pitää siitä huolta, ja siitä olen tosi iloinen. Terokin sanoi, että Konnasta oli meille iloa koko rahan edestä. Nyt tuntuu helpottavalle, kun siitä ei tarvitse enää huolehtia.

Olen kääntänyt kasvoni uusiin tuuliin, tulevaisuuteen, ja se näyttää minusta toiveikkaalta. Minulla on näky tulevasta tehtävästä ja odotan Jumalalta siihen vahvistusta. Se ei ole mitään sellaista, jota ehdottomasti tahtoisin. Näky koskee sekä Aria että minua. Tässä vaiheessa en vielä edes haluaisi tuota tehtävää, sillä en kykenisi siihen. Mutta kun saan näyn, joka on Jumalasta, sen myötä tulevat ilo ja voimat, kun aika on. Vasta kun on aika astua Punaiseen mereen, se väistyy edestämme!

Elämä Jumalan yhteydessä on jännittävää ja mielenkiintoista, enkä vaihtaisi elämääni kenenkään kanssa. Haluan olla Arin vaimo, perheeni äiti ja Jumalan palvelija omalla paikallani osoittamassa pienille ja suurille tietä Jumalan luo.