07.05.2009 - Arkihuolesi kaikki heitä, laulelin eilispäivän!

Vihertää jo! Aurinkoinen päivä.

Tänä aamuna on mielessäni ollut Jeesuksen vertaus Mt 21. Siinä isä pyysi kahta poikaansa työhön viinitarhaan. Toinen sanoi lähtevänsä, mutta ei mennytkään työhön. Toinen kieltäytyi, mutta myöhemmin tuli toisiin ajatuksiin, ja meni sittenkin.

Jeesus kysyi, kumpi teki isän tahdon. Oikea vastaus oli, että se poika, joka katui ja meni kuitenkin, vaikka ei ensin luvannut.

Ei pidä luvata, jos ei pidä lupaustaan. Jos lupaa, pitäisi lunastaa lupauksensa.

Kun vaellan Jeesuksen seurassa, Hän kysyy uskollisuutta. "Sitä huoneenhaltijalta ennen muuta vaaditaan, että hän on uskollinen", sanotaan Raamatussa myös. Sekin todetaan, että jos on yhdessä kohdassa väärä, on toisessakin. Ja "kerran keksitty, aina epäilty", kuulee myös usein sanottavan.

Uskon, että tulevina aikoina meidät kristityt todella punnitaan. Kun aika pimenee, aina vain vähemmän löytyy uskollisia, luotettavia. Sitä selvemmin joukosta erottuvat ne, jotka ovat erilaisia.

Jos uskovat, kristittyinä itseään pitävät ihmiset, eivät erotu millään lailla muista, missä on meidän uskomme? Ei voi olla uskoa ilman tekoja, eikä myöskään tekoja ilman uskoa. Ne kuuluvat yhteen. Herra armahtakoon meitä, minuakin, että voisin olla luotettava ja uskollinen. Itseeni en luota, mutta Jumala on uskollinen, ja on nojattava Häneen kaikessa. Eksyminen alkaa heti, jos luotan omiin kykyihin, voimiin tai uskollisuuteeni.

Nyt on paineltava takaisin töihin. Olin siellä jo aamulla, ja nyt uusi kierros. Uimaankin yritän selvitä töiden jälkeen; eilen jäi väliin, sillä päivä meni pitkäksi ja kylmä pohjoistuuli hyyti uimishalut.

Voi hyvin tänään!