06.05.2009 - Totuus ei pala tulessakaan

Naapurin raidallinen kissa vaanii takapihalla. Sää sateinen

Pitkästä aikaa kirjoitin jutun Pohjalaiseen, ja se julkaistiin pyhänä. Se tulee kirjoitelmiini, jahka saan sen sinne.

Oli mielenkiintoista, että juttu oli muuten suurin piirtein, kuten lähetin, mutta yksi lause oli poistettu: totuus ei pala tulessakaan. Se oli ainoa lause, joka oli suoraan Raamatusta. Tänä päivänä ei saa olla enää mitään ehdottomia totuuksia. Jokaisella on oma totuutensa. Jos joku väittää, että jokin on totta jokaiselle, sitä ei hyväksytä. Minä uskon Raamatun ilmoituksen olevan totta.

Laitoin lehteen viestiä asiasta aamulla. Tänään oli lehdessämme oikein hyvä kirjoitus Tuula Palolalta. Ihme, että se oli julkaistu, mutta hienoa, että oli! Palola viittasi eiliseen juttuun, jossa eräs paikallinen koulukuraattori kertoi sukupuolisuutensa olevan vähän sitä ja vähän tätä.

Lehti julkaisi Palolan kirjoittaman Raamatunkohdan, joka kertoo ihmisen luomisesta. Palola kertoo:
"Ihmisiä oli vain kahta kaliiperia, miehiä ja naisia. Ei jotain siltä väliltä. Miten yksinkertaista. Onnellista on, jos me tähän uskomme." Lopuksi Palola viittaa Room 1. lukuun, ja toteaa:
"Lue sieltä, - - jos aihe kiinnostaa. Itse kukin saa päättää, kenenkä sanoille panemme suurimman painoarvon."

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Viime päivinä itselleni on sattunut tilanneita, monta samanlaista, enkä ole vielä keksinyt, mitä minun pitäisi niistä oppia. Olen ollut keskustelemassa jonkun ihmisen kanssa. Siihen on tullut joku kolmas, joka on ollut tämän toisen tuttu. Hetken päästä olen jäänyt kuin nalli kalliolle, kun näillä kahdella on ollut niin paljon yhteisiä juttuja, jotka eivät kuulu minulle.

Kyllähän tuollaista sattuu varmaan jokaiselle joskus. Mutta kun se sattuu toistuvasti, tulee aika kummallinen olo.

Eilen tein pari isoa ratkaisua, ja loppupäivän olin tosi tyytyväinen ja vapautunut. Toinen oli se, että vein kilpikonnamme, joka on ollut meillä 12 vuotta, eläinkauppaan. Annoin sen pois, niin että joku voi sen ostaa sieltä. En enää jaksanut huolehtia siitä.

Toinen oli päätös erään matkan suhteen. Kerron siitä, kun se on ajankohtainen.

Olin city-pyhäkoulun suunnitteluillassa maanantaina. Ensi syksynä sellainen on tarkoitus aloittaa lauantaipäivisin Hietalahdessa Kansanlähetyksen lähetyskodilla. Mahtava juttu! Vanhemmat voivat mennä kahdestaan vaikkapa syömään pariksi tunniksi sillä aikaa, kun jälkikasvu saa ilmaista hoitoa ja hyvää opetusta.

Ajallemme kuvaavaa on sitoutumisen vaikeus. Kaikkien elämä on niin hektistä, vaihtelevaa ja kiireistä, että harva uskaltaa, pystyy ja jaksaa sitoutua sellaiseenkaan, mitä arvostaa. Huomaan sen itsestäni. Tekisin vaikka mitä, mutta jaksamisen rajat tulevat vastaan.

Sen takia on jatkuvasti tehtävä laskelmia elämänsä suhteen. Mitkä ovat luovuttamattomia asioita minulle, mitkä teen vain, jos jaksan.

Itselleni Ari ja lapseni ovat luovuttamattomia. Oma jumalasuhde on ensiarvoisen tärkeä hoidettava. Sitten ovat ystävät, suku, työ.

Eilisiltana olin pyhäkoulun kevätjuhlassa. En ollut valmisteluissa mukana mitenkään. Kiva, kun neljä pyhäkoululaisistani ehti paikalle. Pienillä koululaisilla on mahdottomasti harrastuksia: jumppaa, luistelua, balettia jne. Ja toukokuu on kaikista mahdottomin: on päättäjäisiä, esityksiä yms. Sen takia monikaan ei päässyt mukaan. Mutta oli siellä väkeä siitä huolimatta.

Mielessäni on muutto tulevaisuudessa tästä kodista pienempään. Nyt olen päässyt sellaiseen vaiheeseen, että ajatus tuntuu tosi hyvälle! Ensin surin ja luovutin. Nyt ymmärrän, että kun luovutan, saan tilalle jotain uutta. En samanlaista, mutta itselleni sopivampaa, parempaa. Ehkä tämä talo on hengittänyt itseensä näinä 12 vuotena, jotka olemme tässä asuneet, tarpeeksi meidän elämämme iloja ja suruja. Konna muutti jo, minä lähden perässä, mutta en vielä ainakaan vuoteen. Tero kirjoittaa ensi keväänä, ja lähtee sen jälkeen maailmalle.

"Katso, minä teen uutta. Nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan, antaakseni kansani, minun valittuni juoda." Jesajan kirjasta.
Siunattua päivää, hyvä lukijani!