04.05.2009 - Vihertää!

Aurinko pilkistelee, taivas harmahtava, luvattu sadetta

Terveisiä runoleiriltä! Menin lauantaiaamuna ja palasin sunnuntaina iltapäivällä. Paikalla oli parikymmentä runosielua, osa taitavia ja kuuluisiakin lausujia. Leiriä veti Pia Perkiö, jolta on viimeisen vuoden sisällä julkaistu kolme runokirjaa, ja aiemmin sitä enemmän.

Teimme pikkurunoja, saimme vähän opetusta, virikkeitä, rohkaisua, innoitusta.
Oli hyvä yhteishenki ja ilmapiiri turvallinen ja hoitava. Rohkaisimme toisiamme ja itseämme myös runolla. Nauroimme ja itkimme. Ihmettelimme ihania ajatuksia, mitä runomme sisälsivät.

Suurenmoisin asia, mikä leirillä tapahtui, oli kuitenkin erään henkilön uskoontulo! Taisin sittenkin olla oikeassa paikassa! Kiitos Jumalalle, että Hän edelleen pelastaa sen, joka tulee Hänen luokseen! Mikään ei ole ihmeellisempää. Ihminen vapautuu taakoistaan, saa rauhan sydämeen ja syntinsä anteeksi. Taivaassa on suuret juhlat, kun enkelit riemuitsevat siitä, että yksi lammas on päässyt turvaan.

Innostuin löylyilemään saunassa liian kauan naisten kanssa. Suihkumyssy päässä sai varmaan aivoni kiehumaan. Kävin uimassa ja vilvoittelemassa, mutta se ei estänyt hirvittää päänsärkyä, minkä sain yöllä. Meressä Lepikon rannassa oli niin matalaa, että mahani viisti lähes pohjaa. Käsipohjataidoilla olisi pärjännyt mainiosti.

Yö meni valvoessa. Kiitin ja ylistin Jumalaa pelastuksen lahjasta, ja ihmettelin Jumalan armoa päänsäryn jyskyttäessä pääparkaani. Ajattelin, selviänkö terveen kirjoihin enää ikinä. Parin tunnin unien jälkeen kävin aamusella virvoittelemassa itseäni meressä ja selvisin päivästä. Esirukoukset kantoivat.

Pyörähdin kotona ja pyöräilin pistämässä Arin tuoliin ja menimme ulos vajaaksi pariksi tunniksi. Sää oli hyvin sopiva ulkoiluun: vähän aurinkoa, ei liian kylmä. Olen iloinen, että selviän Arin kanssa yksin pihalle, niin etten ole kenenkään avun tarpeessa. Ari on jo nyt saanut väriä kasvoihinsa, sillä hän ruskettuu nopeasti.

Petri kävi illalla kylässä ja saimme jutella kaikessa rauhassa, rukoilla ja juoda teetä. Tero palasi illalla myöhään etelästä pelireissulta (etelä=Helsinki). On suuri kiitoksenaihe, että lapsemme ovat uskossa Jeesukseen ja luottavat Jumalan Sanaan. Vaikka tie olisi kivikkoinen, pohja kestää ja turvakallio kantaa.

Eräs Veijo Hämäläisen (niin se muistaakseni oli) runo, jonka Pia luki kurssilla, kosketti minua kovasti. Ajatus oli seuraavanlainen: Mies tuli uskoon, ja Jeesus sanoi hänelle: "Ei tänne laiskottelemaan ole tultu!" Ja Jeesus antoi miehelle isot saappaat. Ne hölskyivät miehen jalassa ja tuntuivat monella tapaa epäsopivilta. Vähitellen mies tottui kuitenkin saappaisiinsa. Jeesus tuli taas ja sanoi: "Ei tänne laiskottelemaan ole tultu!" Mies sai saappaittensa tilalle entistä suuremmat saappaat.

Tuolta kristityn elämä usein tuntuu, siis omani ainakin: tehtävät ovat liian isoja, saappaat liian raskaat kävellä. Kun jotenkin alan oppia niiden kanssa laahustamaan, ne vaihdetaan suurempiin, ja alkaa uusi opettelu ja Jeesuksen puoleen huutaminen.

Jeesus kehotti ja lupasi Matt 6:
"Etsikää yli kaiken Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan (=sitä, että kelpaisit Jumalalle, tekisit Jumalan tekoja - näin asian ymmärrän), niin myös kaikki tämä annetaan teille."

Yhdyn Raamatun opetukseen, että me emme ole niitä, jotka luopuvat omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi! Hbr 10

Tässä H-runo, jonka tein viikonloppuna. Kokeilepa itse: valitse mikä tahansa kirjain, ja kirjoita kaikki sanat sillä kirjaimella! Hauskaa!

"Hanna huokailee hikisenä helteessä:
Huovutin heinäkuussa hurmaavia hattuja.
Hevoseni Huugo hirnui haassa.
Harjasin Huugoni harjaa hartaasti.
Heikki horsmaakin hummalleni heitti.

Hämyssä heinäkuun huhuilin Huugoa hymyisin huulin.
Hukkahomma!
Häipynyt hineo hummani haasta!
Hirnuu, hölmö, hilpeästi Humppilassa, huhuttiin heti Heikille.

Huusin hänelle harmissani:
Harsin housut, häivyn Humppilaan hurmaava hattu hiuksillani.
Haen hullun hevoseni himaan!
Hummailkoon Huugo harharetkillään hetken.
Huomenna huristelen Hondalla hakeen
hummani häilyväisen hakaansa.

Hummahuumaa, höperöä hulluutta, hohottaa Hanna Heikille."

Jumalan siunaus olkoon mukanasi tällä viikolla, arvoisa lukijani!