23.04.2009 - Torstai toiveikkaampi

Peippospariskunta aterioi keinun alla muiden pikkulintujen kanssa. Kevättakilla tarkenee jo.

Eilen lähdin muka uimaan, mutta palasin pyörineni toista kautta kotiin, kun en jaksanut syöksyä ihmisvilinään. Sohvalla oli niin mukava makoilla. Kävin myöhemmin illalla autolla kaupungissa; kävelin vartin matkan Hietasaareen uimaan.

En ole leiponut pitkään aikaan. Olen aikonut, mutta en ole jaksanut. Tänään tein vähän pullaa ja rieskaa. Pikku pakotuksella, mutta kuitenkin. Sitten pyöräilin kirjastoon ja uimaan. Tilaamani kirja odotti kirjastossa.

Nyt ihmettelen erästä lintua takapihalla. Sillä on ihan musta pää, punertava rintaosta, vaalea tai valkoinen alaosa. Siivet ovat mustavalkeat. Se muistuttaa siis jossain määrin peippoa, mutta punerrus on erilainen ja pää kovin musta. Lintukirjasta en löydä sen kuvaa enkä netistäkään. Mikähän se on nimeltään?

Olen lukenut toistamiseen Tillanderin kirjan Aune Hynyn elämästä Intian lasten hyväksi. Itkun kanssa ihmettelen Jumalan siunausta, joka tuon naisen kautta tuli köyhien orpolasten hyväksi. Sitä ei voi järjellä selittää, vaan se on ihme. Paikalla käyvät suomalaiset katselevat suu auki, kun Aune delegoi ja johtaa kuin hallitsija, ja häntä totellaan. Aune sai viisi leiviskää, kuten kirjassa todetaan, ja käytti ne uskollisesti.

Tuollaisen elämänkerran ääressä tunnen itseni hyvin pieneksi ja kehnoksi. Sellaiseksi Aunekin tunsi itsensä: työ oli Jumalan.

Tämän päivän Virtoja erämaassa -teksti oli Jumalan puhetta minulle. Tässä ote siitä:
"VAIKKA MINÄ VAELLAN AHDISTUKSEN KESKELLÄ, NIIN SINÄ VIRVOITAT MINUT."
Ps 138:7
`- - Kun olemme toivottomassa tilanteessa, jatkuvasti toivoton tilanne on juuri se hetki, jolloin Herra ojentaa kätensä vihollistemme vihaa vastaan. Ja silloin Hän täyttää sen suunnitelman, joka Hänellä on meitä varten. Hän saattaa hyökkääjän häpeällisesti pakenemaan, ja taistelu päättyy voittoon. Ei todellakaan ole mitään syytä nääntyä!`
-Aphra White

Hyvää, siunattu päivän jatkoa sinulle, arvoisa lukijani!