09.04.2009 - Kiirastorstaina

Putosin portaat avannnolla käydessäni. Kirjani hylättiin, mutta vastahan se oli ensi yritys

Yllättäen päätin ruveta opiskelemaan nuoriso-ohjaajaksi ja muuttaa Suonenjoelle, siis mahdollisimman kauas Vaasasta. Nimittäin viime yön unessani. Olin jo ensimmäistä viikkoa kortteerissani siellä. Minulla oli vain kassillinen tavaraa mukana, vaikka olin omalla autolla liikkeellä. Tarkoitukseni oli olla siellä viikko. Lapsen peitosta ja lakanasta sain viriteltyä vuoteen itselleni. Pärjää sitä vähemmälläkin, ajattelin.

Samalla muistin, että nuorimmaisemmehan on vasta esikouluiässä (oikeasti pian 18v). Minun on siis otettava hänet mukaan. Sattumoisin anoppini oli kortteeriemäntäni, ja hän hoitaa varmaan lapsen mielellään. Ai, niin: Arikin on olemassa, enkä saa häneen mitään yhteyttä, jos olen viikon, pari Suonenjoella. Erilaisten viritysten jälkeen päätin lopettaa koko opiskelun.

Tuohon uneeni heräsin aikaisin aamulla. Kun luin Virtoja erämaassa -kirjan tekstin tälle päivälle, pääsin itkun alkuun ja sain surra menneitten päivien asiat. Muistanet Ajankohtaiseni, jossa kerroin surun kyynelten parantavasta voimasta!

Virtoja erämaassa (Cowman):

"Kaikki asiat ovat minua vastaan" 1 Moos 42:36, engl.
"... kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat... "Room 8:28
`- - Kun Jumala tahtoo antaa enemmän voimaa elämääsi, Hän antaa sinulle enemmän paineita. Hän kehittää hengellistä voimaa kovan hankauksen avulla. Jotkut eivät pidä siitä ja pakenevat pois paineita välttääkseen. Sen sijaan heidän pitäisi saada voimaa kyetäkseen nousemaan tuskallisten tekijöiden yläpuolelle.
Vastus on välttämätöntä oikean tasapainon aikaansaamiseksi. Keskihakuis- ja -pakoisvoimat pitävät planeettamme radallaan. - -
Näin Jumala ohjaa meidän elämäämme. Ei riitä, että on eteenpäin työntävää voimaa. Tarvitsemme yhtä paljon takaisin työntävää voimaa. Elämän koettelemukset, kiusaukset ja vaikeudet painavat, ja me luulemme niiden olevan meitä vastaan. Mutta itse asiassa Hän niiden kautta varjelee meidät pysymään oikealla tiellä ja kulkemaan sillä eteenpäin.
Kiittäkäämme Jumalaa kaikesta: painoista, jotka pidättävät, ja siivistä, jotka nostavat! Ja niin rientäkäämme eteenpäin uskossa ja kärsivällisyydessä korkeata, taivaallista päämääräämme kohti!`
A.B. Simson

Voisiko Jumala selvemmin kertoa minulle, miksi Hän sallii monenlaiset vastoinkäymiset ja paineet? Olen kiitollinen, että Hän näkee niin paljon vaivaa tähteni. Hän meni ristille sen tähden, että minä saan elää Hänen yhteydessään ja pääsen perille, kuten sinäkin. Hän tahtoo pitää minut oikealla tiellä.

Eilen luin sähköpostini vasta illalla rieskan paistamisen lomassa. Kustantaja, jolla kirjani on ollut 5kk luettavana, ilmoitti ystävällisesti, että kirjani ei saisi riittävän laajaa lukijakuntaa, joten he eivät ota sitä tuotantoonsa. Muuten kustannustoimittaja kertoi pitäneensä kovasti kirjastani, ja kehotti lähettämään muualle. No, mukavampi niin, kuin että hän olisi ollut sitä mieltä, että se oli niin ikävää luettavaa, ettei usko kenenkään jaksavan kahlata moista roskaa läpi :)

Sain uimareissullani eilen töiden jälkeen ihan konkreettisenkin tällin. Sen olisi itse asiassa pitänyt antaa minulle vinkkiä tulevista "potkuista": seisoin laiturin päässä aurinkoa tähyillen. Ajattelin omiani aikoessani lähteä portaita alas, jolloin oikea jalkani lipesi, ja menin pyllymäkeä teräksiset portaat alas veteen asti. En ehtinyt oikein edes tajuta, mitä tapahtuu.

Nyt on vasen kankku varmaan mustelmilla, oikea jalkaterä hellänä kuten oikea käsivarsikin. Käden kipu voi johtua tosin hyppynarun pyörittämisestä tai kutomisesta, mutta luulen, että löin sen johonkin mäenlaskussa. Hyvä, kun en täräyttänyt päätäni, sillä se on jo muutenkin sekaisin elämän menosta.

Otin jo ottanut kopiot kirjastani toisia kustantamoja varten. Tai tarkemmin sanoen delegoin homman Terolle. Lähetän sen jonnekin suuntaan, mutta en odota vastausta ennen vuoden loppua. Mieluummin yritän unohtaa koko jutun. Jos ei sitten tärppää, otan kirjasta omakustanteena jonkinlaisen painoksen, aika sen näyttää.

Tällaiset kirja-asiat, niin ihania ja tärkeitä kuin ne ovatkin, kuitenkin elämän arvoissa jäävät toiselle sijalle. Niillä on paikkansa, mutta ne eivät saa viedä liikaa huomiota elämiseltä.

Viime aikoina olen ollut omasta mielestäni liian ahtaalla, mutta ilmeisesti niin pitää olla, sillä muutosta ei muuten tapahdu. En ymmärrä, mihin suuntaan minua viedään, mutta yritän pysyä tolkuissani ja selvitä kasassa. Välillä sekin tuntuu epätodennäköiselle, vaikka yritän kovasti jarruttaa vauhtia, että jaksan hoitaa edes työni.

Kiirastorstaina olen yleensä ollut kirkossa lasten tai Arin kanssa. Töiden jälkeen menen Arin luo tänään. Aika näyttää, lähdenkö sieltä kirkkoon vai en. Terolla on onneksi vapaata koulusta tänään, joten hän siivoaa kodin juhlakuntoon. Olemme Teron kanssa kahden, mutta on kiva, jos on siistiä.

Huomenna on pitkäperjantai. Silloin emme avaa tietokonetta ollenkaan, ja puhelimen ja kännykänkin aion sulkea. Sen verran pidän auki, että saan tiedon, jos sairaalasta soitetaan. Ari on ollut kohtalaisessa kunnossa viime aikoina, mutta se ei takaa mitään. Kaikki on koko ajan mahdollista, ja se minua väsyttää.

Toivotan sinulle, tärkeä ja arvostamani lukija, hyvää ja siunattua hiljaisen viikon loppua. Palaan lankalauantaina asiaan, jos Jumala suo!

jk. Palaan vielä kirjaan nyt torstaiaamuna.
Rukoilin äsken ystäväni kanssa, ja mieleeni tuli kaksi viikkoa sitten rukouksessa näkemäni näky. Se taisi koskea kirjaani, vaikka en sitä silloin ymmärtänyt.

Näin näyssä ihmisen kävelevän selvää reittiä. Se oli ikään kuin linnan tornin käytävä. Yhtäkkiä tie katkesi, tai siis tuli umpitie. Siitä oli käännyttävä takaisin. Joskus ihmistä johdatetaan niin, että hän näyttää ikään kuin epäonnistuvan. Kuitenkin se on Jumalan johdatusta. Näin uskon kirjankin suhteen. En siis ole yhtään epätoivoinen :)