30.03.2009 - Hiljaista viikkoa edeltävä viikko

Yöpakkaset lauhtuneet, mittari kai nollassa

Eilen illalla viihdytin itseäni laatimalla uuden kuvaston itsestäni. Onhan aprilliviikko, joten teen valokuvakansion ja näytän sen lapsille töissä. En tiedä, huvittavatko kuvat ketään muuta kuin itseäni. Mutta hyvät naurut olen jo nyt saanut. Toivottasti en riko mitään lakeja ja joudu vankilaan, kun leikkelen ihmisten kuvia lehdistä ja muutan vähän naamatauluja "paremmiksi".

Jos ei siis minusta kuulu mitään, syynä voi olla vankilatuomio. Mutta kai sellistä on mahdollisuus heittää jonkinlaista pullopostia mereen, jahka jäät sulavat. Vaasan vankila on onneksi lähellä meren rantaa. Ja on sieltä joskus joku nivalalaissyntyinen karannut ja uinut karkuun. Siis ennakkotapaus on jo olemassa. Ymmärtänet kiinnostukseni avantouintiin ;)

Kun elämä tuntuu painavansorttiselta, alan kehitellä jotain pakoreittejä. Luovuus on silloin tarpeen. Jumala on antanut ihmiselle keinoja selviytyä. Siispä täytyy ottaa konstit käyttöön.

Näköjään kolmaskin linnunpönttö on saanut asukkaita, vaikka sitä ei Tero tainnut huomata edes puhdistaa. Mahtaako siellä olla oveen asti entisiä moskia? Joka tapauksessa sinitiainen näyttää majoittuneen sinne. Kiva juttu!

Käväisin uimassa tänä aamuna samalla reissulla, kun vein Teron kokeisiin. Juniori oli saanut kovan kuumeen. Hän oli kavereineen reissussa, ja mäenlasku lauantai-iltana oli kastellut vaatteet, ja siitä syy kuumeeseen. Jospa hän pystyisi kuitenkin keskittymään matematiikkaan riittävästi.

Cowmanin kirjassa Virtoja erämaassa Stephen Merrit kehottaa pysymään siinä, missä olen. Jes 50:11 sanotaan:
"Katso, te kaikki, jotka palon sytytätte, te palavilla nuolilla varustetut, suistukaa oman tulenne liekkeihin, niihin palaviin nuoliin, jotka olette sytyttäneet. Minun kädestäni tämä teille tulee: vaivassa täytyy teidän asua."

Merrit sanoo:
"-- kun olemme pimeydessä, on kiusaus löytää itse tie siitä ulos luottamatta ja uskomatta Herraan. Sen sijaan, että antaisimme Hänen auttaa meidät ulos, me yritämme itse auttaa itseämme.-- sorrumme kiusaukseen pyrkiä vapauteen tietä, joka ei ole ensinkään Jumalan tie.

Lakkaa sekaantumasta Jumalan suunnitelmiin ja tahtoon! - - Saatat kiirehtiä Jumalan tahdon esille tulemista, mutta sinä vahingoitat etkä auta Hänen työtään. Voit avata ruusunnupun, mutta pilaat ruusun."

Ilmiselvästi omat mielikuvitusjuttuni vankilasta karkaamisesta kertovat juuri Merritin puhumasta asiasta. Ei huvittaisi vain olla ja odottaa, että jotain tapahtuu! Tekisi mieleni paeta ulos elämäni vankilasta, tai ainakin vähän järjestellä oloja, kun niin väsyttää! Odottaminen on välillä niin ikävää.

Se hyvä puoli alakulossa on, että sen jälkeen takuuvarmasti elämä taas hymyilee. Jos nimittäin jaksaa luottaa siihen. Ja minä luotan siihen, että parhaat päiväni ovat vasta edessäpäin. Tosin eräs lapsistani sanoi jo monta vuotta sitten: "Kyllä, äiti, sinun parhaat päiväsi ovat takanapäin!"

Mutta kuka nyt lapsiaan uskoisi tuollaisessa asiassa. Ehei. "Minä odotan näkeväni Herran hyvyyttä elävien maassa."

Hyvää ja siunattua viikkoa, sinulle, lukijani!

jk. Yläkuvahassahan olen lapsena. Olin silloin jo aika pikkuvanha, ainakin naamallisesti. Mutta kukaan ei voi väittää, ettenkö olisi "hyvin säilynyt", sillä enpä ole tuosta juuri vanhentunut.