23.03.2009 - Kolme viikkoa pääsiäiseen

Pakkasta melkein 10 astetta aamulla

Pakkasaamu. Eilen kirjoitin, että käyn ostamassa uuden vihkisormuksen, kun entinen katkesi, mutta enpäs käykään. Ari ilmaisi, että hän ostaa minulle sen jahka kerkiää. Enköhän minä pysy naimisissa siihen asti pelkällä kihlasormuksella, ja jos hän ei kykene minulle sormusta ostamaan, en sitten taida sitä tarvitakaan. Pistän siis rahat sukan varteen.

Tänä päivänä jaan kanssasi Virtoja erämaan -tekstiä. Cowman puhuu kivihiilestä, joka muodostuu puristuksiin joutuneesta kasvijätteestä. Sitä verrataan hengellisiin voimiin, jotka varastoituvat sisimpäämme seurauksena kokemistamme tuskista, joita emme voi ymmärtää.

"Kerran koittaa päivä, jolloin toteamme saaneemme saalista koettelemuksistamme ja sydämemme niistä avartuneen niin, että kykenemme johdattamaan toisia elämän tien kulkijoita kärsimyksien kautta kohti Kuninkaan kaupunkia.
Mutta - - kyetäksemme auttamaan toisia, meidän on voitollisesti kestettävä omat kärsimyksemme, sillä niistä pulppuaa avun lähde! Valittava nuriseva kristitty ei voi auttaa ketään.
Paavali ei kantanut hautausmaata mukanaan. Hän lauloi voiton säveliä. Mitä kovempi koetus, sitä enemmän hän luotti ja riemuitsi, ja sanoi: "... jos minut uhrataankin tehdessäni teidän uskonne uhri- ja palvelustoimitusta, niin minä kuitenkin iloitsen, ja iloitsen kaikkien teidän kanssanne."
Fil 2:17"

Alkutekstiksi edellä mainitulle päivän sanalle Cowman on valinnut
1 Aik 26:27:
"Sodista ja saaliista he olivat pyhittäneet Herran temppelin voimassapitämiseksi."

Siis kaikki se, mitä todella omistamme ja on arvokasta, tulee kärsimyksen kautta. Meidän on pitänyt taistella omistaaksemme itsellemme aarteita.

Olen näinä päivinä saanut nähdä jotain siitä siunauksesta, mikä Arin sairastamisesta on koitunut. Hänhän sairastui saman tien, kun menimme naimisiin eli pian 28v sitten. Vähitellen sairaus hiipi, mutta aika nopeasti lamautti melkein kokonaan. Mutta Arin henki on elpynyt, ja hän säteilee Jumalan läsnäoloa. Ari on heikko, mutta Kristus hänessä elää omaa elämäänsä, eikä Hän ole heikko!

Kun olemme saaneet lisää koettelemuksia, huomaan suhtautuvani niihin eri lailla. Otan ne Jumalalta tulleina. Job sanoi vaimolleen, joka kehotti luopumaan elämästä ja kiroamaan Jumalan: "Sinä houkka vaimo. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö myös pahaa?"

Job ymmärsi, että KAIKKI tulee Jumalan kautta. Hän punnitsee tarkkaan, mitä lapsilleen antaa. Mikä Jumala sellainen olisi, joka antaa Saatanan riepotella Hänen lapsiaan! Hyvät vanhemmatkin puolustavat lapsiaan, saati sitten Jumala omaansa tämän perivihollista vastaan.

Tahdon oppia luottamaan enemmän Jumalaan. Hän on Kaikkivaltias, Väkevä Jumala, Iankaikkinen, Isä. Kuitenkin kuvittelen voivani itse tehdä kaikenlaista ja Jumala on kuin juoksupoika, joka tekee sen osuuden, mihin en itse pysty. Ei, vaan Jumala tekee kaiken, ja minä pääasiassa estän Hänen työtään itsessäni.

Wurmbrand kirjoittaa kirjassaan Voittoisa usko:
"Jos Jeesus kerran on pää, anna Hänen ajatella! Jalan ei tarvitse ajatella, eikä pään kävellä. Siksi Jeesus sanoikin: `Älkää huolehtiko siitä, miten tahi mitä puhuisitte (engl. käännöksessä: `älkää ajatelko`)
Matt 10:19"

Voisin jatkaa pohdintaani vielä, mutta nyt ampaisen aamupalalle ja keitän kahvit pulloon. Lähden pyörällä seikkailemaan kampaajalle 5km päähän ja sieltä uimaan. Kurvaisen kirjaston kautta töihin ja töiden jälkeen kodin kautta sairaalaan. Siis jos Jumala suo.

Siunattua alkanutta viikkoa, sinulle hyvä lukijani!