22.03.2009 - Maaliskuu keikahti jo loppukuuhun

Yöllä pakkasta, aurinko sulattaa jo jäätä

Kun Jeesus piti kuuluisan vuorisaarnansa, hänen puheensa huipentui lopussa. Hän kertoi vertauksen kahdesta talonrakentajasta. Jeesus vertasi kalliolle rakentavaa miestä siihen, joka kuulee Hänen opetuksensa ja tekee niiden mukaan. Eli nuo vertaukset osoittavat, kuka oikeastaan kuunteli ja kuuli ja toimii myös.

Tänä aamuna olin alamaissa. Mietin, mitä jää, kun unelmat, näyt, toiveet eivät pidä minua pinnalla. Jääkö mitään? Tiesin vastauksen heti. Jää Jumalan armo. Itse asiassa mitään oleellista ei ole menetetty, jos ja kun omat näkymme tai unelmamme häviävät. Uskossa eläminen ei ole itsemme varaan ripustautumista tai omiin juttuihimme luottamista, vaikka ne tulisivat Jumalalta.

Paavali sanoi, että hän pitää kaikkea muuta roskana Kristuksen tuntemisen rinnalla. Mikään muu ei kestä, pysy, säily eikä kanna. Vain Kristus ja Hänen työnsä meidän puolestamme kantaa meidät perille asti.

Kun olen surullinen tai tarvitsen lohdutusta, Raamatun sanasta tai hartauskirjoista (Parhaani Hänelle tai Virtoja erämaassa, mm.) saan tarvitsemaani apua. Tämän päivän teksti rohkaisee (Chambers P. H.):

"Emme voi viipyä kirkastusvuorella, mutta meidän täytyy seurata sitä valoa, minkä saimme siellä; meidän täytyy toteuttaa sitä elämässämme. Kun Jumala antaa näyn, niin suorita tehtävä sen mukaan, huolimatta siitä, mitä se maksaa."

Näystä seuraa se, että on kuljettava uskossa eteenpäin sitä kohti. Niin minä aion tehdä ymmärrykseni mukaan. On näitä päiviä ja hetkiä, jolloin kuljen laaksossa enkä näe eteenpäin, mutta tunnen Hänet, joka kulkee edelläni.

Luin Raamatusta siitä, kun Jeesus ja opetuslapset menivät veneeseen ja tuli myrsky, mutta Jeesus vain nukkui. Varmasti opetuslapset ihmettelivät, miksi Jeesus ei auta heitä. Jeesus ei vastannut heidän odotuksiaan ja toiveitaan. Jeesus nukkui, vaikka he olivat mielestään kuolemanvaarassa!

Kuinka usein minä tai sinä koemme noin: juuri kun Jeesusta tarvittaisiin, Häntä ei näy eikä kuulu. Missä lienee. Kuitenkin Hän on kanssamme juuri siinä missä olemme, keskellä myrskyä ja sanoo: "Älä pelkää. Minä se olen."

Cowmanin päivän teksti rohkaisee elämään tätä hetkeä, eikä odottamaan koko ajan, että pääsisimme pois surun koulusta. Jokaisella elämänvaiheella on oma tehtävänsä. Myös alakulolla ja kaikenlaisella synkistelyllä.

Jumalan sanassa kehotetaan luottamaan vain Jumalaan eikä turvautumaan ihmisiin. Olen huomannut, että uskoani koetellaan joskus läheisten ihmisten kautta. On mukavaa saada myötätuntoa ja lohdutusta, mutta väärällä hetkellä se antaa minulle luvan muka painua itsesäälin silmäkkeeseen, eikä siitä hyvä seuraa. Parempi siis olisi vain itkeä Jumalan edessä. Hän ei anna minun upota vääriin asioihin, vaan nostaa minut katselemaan oikeaan suuntaan.

Arin kanssa menemme kirkolle tänään kolmeksi tunniksi iltapäivällä, jos Jumala suo. Ari on voinut muuten hyvin, mutta iltaisin on usein lämpöä. Taidanpa soitella lääkärin kanssa asiasta. Ehkä on kysymys lämmönsäätelystä, joka toimii Arilla huonosti.

Käväisin aamulla avannolla pyöräillen ja kuuntelin psalmeja mp3 -soittimellani. On kiva, kun tiet alkavat olla sulana. Pyörällä pääsee sentään paljon vikkelämmin kuin kävellen. Otin muutamia kuvia, mutta suurin osa valottui liikaa. Jostain syystä en ole halunnut ottaa kahvia viime aikoina mukaani uimareissulle, vaikka harrastin sitä pitkään. Kotona olen hörppinyt kahvia senkin edestä.

Nyt riisibroilerin tuoksu kutsuu syömään. Olen tosi mielikuvitukseton ruokalistan suhteen: kaalikeittokausi meni, hernekeittobuumi samoin. Nyt hoksain vaihteeksi ihanan riisibroilerin, ja sitä kai sitten syödään seuraava viikko (jääkaapissa pari rasiaa odottamassa). Ohje on tosi helppo:

- riisiä ja vettä vuokaan (noin puolet riisiä veden määrästä)
- vähän herbamarea tms. suolaa voi lisätä.
- päälle broilerinkoipia 2-3 tai niin monta kuin haluaa
- uuni 225 astetta puolisen tuntia, sen jälkeen 200 astetta tunnin verran.
Vähempikin lämpö voi riittää, mutta itse kukin voi tarkistaa asian oman uuninsa mukaan. Kannattaa tehdä ajoissa ja jäähdyttää hiukan, niin ruoka on parempaa kuin tulikuumana!

Ja kun sitä tekee ison annoksen, voi lämmittää paistin/wokki- tms. pannulla kannen alla parina seuraavana päivänä.

Helppoa ja hyvää, eikö vaan!

Siunattua päivää, sinulle lukijani!

jk. Eilen minulta katkesi vihkisormus, kun kiskoin sitä sormeen leipomisen jälkeen. Olihan tuo jo 27 v palvellut. Taidanpa hankkia uuden - samoilla teksteillä tietenkin :)