21.03.2009 - Kevään kirkkautta

Kaunis lauantaiaamu

Olipa hauska seurata varpusten kodinrakennuspuuhia aamusella. Se lensi koivun kyljessä olevaan pönttöön pitkä heinä nokassaan. Osa jäi tietysti ulkopuolelle. Se sai tehdä aika lailla hommia, ennen kuin koko "matrassin olki" oli kodin seinien sisäpuolella.

Matrassi on muuten iso kangassäkki, jonka sisälle vaihdettiin kerran vuodessa oljet ja sitä käytettiin patjan asemesta. Sellaisella nukuin pikkutyttönä monta vuotta. Mummulla ja papalla oli sellaiset sängyt, ja kun pappa kuoli v. 1964, nukuin papan sängyssä mummun kamarissa joitakin vuosia.

Eilen pääsin lempipuuhaani veden kanssa lotraamaan töissä lasten kanssa. Lapset tekivät luruja ja neuvoin, kuinka kannattaa seurata veden omaa juoksua. Vesi ei lähde kulkemaan meidän tekemiämme reittejä vastamaahan, vaan se etsii tietä suotuisaan suuntaan.

Koulun keskipihalla oli/on vielä iso jäätikkö ja paljon vettä. Tiesin, että siellä jossain on kaivo, mutta missä. Niinpä noudatin omaa neuvoani ja seurasin, mihin vesi pyrkii. Puolivahingossa huomasin pienen virtauksen. Aloin hakata epätoivoisella kapistuksella, luudan varrella jäätikköä. Yllättäen kaivo oli juuri siinä!

Sain yhden pienen reiän avatuksi, ja vesi alkoi iloisesti juosta luruja pitkin kaivoon. Onnenhetki! Suorastaan hengellinen kokemus. Minulle Jumala puhuu tällaisten konkreettisten asioiden kautta, ja katekismuksesssa sanotaan samaa: Jumala puhuu ihmisille luonnon, elämänkokemusten ja Sanansa kautta. Ilmoitus Hänen Pojastaan tulee Sanasta, luomakunta todistaa Luoja-Jumalasta.

Tahdon rohkaista sinua, joka pidät pyhäkoulua lapsille tai opetat omille lapsillesi Jumalan Sanaa. Se ei ole totisesti turhaa. Olen saanut itsekin siitä monia rohkaisevia palautteita. Kun Sana on kylvetty, se on lapsen sydämessä ja Jumala antaa ajallaan kasvun. Jumala tietää, millaiseen maaperään kukin siemen ajautuu, meidän tehtävämme on kylvää kaikkien vetten vierille.

Kuuntelin tänä aamuna Kansanlähetyksen aamuhartaudet deiltä. Ne kuuluvat arkiaamuisin klo 7.15 ja uusintana kaikki lauantaisin klo 8.35.
Kuluneen viikon opetukset piti Matti Aspvik, nuorisotyöntekijä Pietarsaaresta.

Sain oivalluksen, kuvan silmiini, noista opetuksista. Oikein ahaa-elämyksen! Hävettäisi kertoa, sillä asia on niin itsestään selvä, mutta kun muistan, että 98v, lähes ikänsä uskossa ollut Kerttu Salmelakin kertoi JUURI ÄSKEN OIVALTANEENSA perusasian rukouksesta (että rukous ei ole ansio vaan kasvattaja Kristukseen), rohkenen kertoa ajatukseni.

Aspvik kertoi Jumalan valtakunnasta. Näin silmissäni portin tai oven. Kun pelastumme, tulemme uskoon, uudestisynnymme Jumalan lapsiksi, astumme tuosta portista sisään. Tulemme aivan uuteen valtakuntaan. Vaikka elämme tässä maailmassa fyysisesti, samanaikaisesti olemme toisen valtakunnan kansalaisia.

Tuossa valtakunnassa on Kuningas, Herran Herra. Siinä valtakunnassa on omat lakinsa ja kansalaiset tuomitaan sen valtakunnan lakien mukaan. Samalla tietysti olemme tämän maailman kansalaisia, ja maailmassa on omat säännöt ja lait, joita meidän tulee noudattaa.

Jumalan valtakunnan Kuningas ei pakota kansalaisiaan kuuliaisuuteen. Jos kansalainen toimii lihallisen luontonsa mukaan eikä halua totella Jumalan lakeja, hän rakentaa oljista, ja kaikki hänen rakennelmansa palavat. Palkkaa ei siis tule.

Jos sen sijaan Jumalan valtakunnan kansalainen tahtoo olla kuuliainen Kuninkaalle, hän kuuntelee, mitä Kuningas sanoo. "Kuuliaisuutta minä tahdon, enkä uhria", Hän sanoo Sanassaan.

Kun kansalainen tahtoo olla kuuliainen Kuninkaalle, hänet irrotetaan monista turhista asioista. Se aiheuttaa kipua. On helppo luovuttaa kirkastusvuorihetkessä KAIKKI Jumalalle, tiedän sen kokemuksesta. Mutta kun minut sitten on viety laaksoon elämään todeksi lupauksiani, se koskee. Tarvitsen läheisen yhteyden Kuninkaaseeni, että kestän.

Kuningas tarjoaa läheisyyttään rukouksessa, Pyhän Hengen yhteydessä. Hän puhuu Sanassaan ja saan uskoa kaikki Hänen lupauksensa: Hän on antanut ne omille lapsilleen, valtakuntansa kansalaisille. Yhteys toisiin Jumalan lapsiin vahvistaa ja lujittaa uskoa ja luottamusta. Saan kokea iloa Pyhässä Hengessä.

Nykyisin on saatavilla paljon hengellistä opetusta radion ja tv:n kautta Raamatun lisäksi. Kuitenkin on tärkeä muistaa, että suhde Jumalaan on SUHDE. Siihen kuuluu keskusteluyhteys Jumalan kanssa rukouksessa.

Luin jostakin, että suurien Jumalan ihmisten elämän yhteinen piirre on se, että he ovat olleet paljon kahdestaan Jumalan kanssa. Kuten avioliitto ei ole mikään ryhmäsuhde, vaan se on parisuhde, niin on myös suhde ihmisen ja hänen Jumalansa välillä.

Olin puhelimessa välillä, joten tallensin, ettei teksti häviä, ja jatkan hiukan vielä. Ajatus tietysti katkesi, joten se tuosta aiemmasta aiheesta.

Tänä aamuna pakotin itseni ryhtiin: pyyhin loput puiset (onneksi niitä ei ole kovin monta) sisäkatot, joita aloitin pyyhkimään monta viikkoa sitten. Innostuin niin että pyyhin myös joitakin ikkunoita ja Terolle annoin komennuksen pestä ikkunat ulkoa. Yllätys, yllätys: olohuoneen ikkunat kirkastuivat huimasti, vaikka pyyhin ne vain sisäpinnalta. Tietokonehökötys ikkunan edessä tuottaa valtavasti pölyä, vai mistä se mahtaa tulla?!

Chapata-leipä on tekeillä. Teen hommani enimmäkseen helpoimman kaavan kautta, ja ohjeet ovat sen mukaiset:
5dl kylmää vettä, siihen suolaa ja hiivaa 1/4 palaa sekä 5dl erilaisia jauhoja. Vatkataan.
Lisätään hiukan siirappia ja öljyä sekä 4-5 dl jauhoja.
Ohjeen mukaan hiivaa laitetaan puoli palaa, mutta minä laitan vähemmän. Syy: saan leipoa leipäni koska kerkiän, sillä se nousee hitaasti.
Taikinan tulee olla löysää.
Vähän jauhoja päälle, ristinmerkki taikinan pintaan ja liinan alle nousemaan.

Kun taikina on kohonnut, pläjäytän taikinan kahdeksi pitkäksi leiväksi pellille. Nostatan.

Paistan leivät 250 asteessa, noin 15-20 min. Laitan pellille vesikipon, että uuniin tulee kosteutta. Huomaa: ei muovista!

Leivistä tulee kovakuorisia, pehmeitä sisältä. Säilyvät hyvin, jos niitä ei sattumoisin syödä päivässä.

Päivän ohjelma on avoin, illalla menen sairaalaan Arin luo. Invataksin tilasin huomiseksi iltapäiväksi kirkkoon menoa varten. Arilla oli tosin illalla jälleen 37.8 lämpöä. Jos sitä ei huomenna ole, menemme ja sillä selvä. Jos on, emme mene. Jumalapa tuon tietää ja kaiken johtaa parhain päin. Olisin jo eilen luopunut kirkkoonmenoajatuksesta, mutta Ari haluaa mennä. Tapahtukoon Jumalan tahto.

Nyt taikinaa tutkailemaan, sohvalle lukemaan ja kahvikupposellisesta nauttimaan.

Hyvää ja siunattua viikonvaihdetta, lukijani!