20.03.2009 - Jeesus vartioi sun pyörää - näin totesi 8v, kun parkkeerasin pyörääni koulun pihalle eilen

Pilvinen, kolkon näköinen sää

Eilinen päivä oli rasittava. Lapsia oli hoidossa aika vähän, mutta oli paljon aikataulutuksia töissä ja kaikenlaista sählää, niin että olin uupunut, kun tulin kotiin. Lepo sohvalla hyvän kirjan parissa sekä ruoka ja kahvi piristivät. Lähdin Arin luo kuuden jälkeen.

Katsoimme seiskalta ohjelman, jossa evankelista Paavo Järvinen opetti armolahjoista. En ole katsonut sarjaa aiemmin; nyt oli aiheena terveeksi tekemisen lahjat.

Raamatun kohdat olivat selkeitä ja puhuivat puolestaan. Ahdistuin kuitenkin ohjelmasta, vaikka tajusin sen vasta illalla, kun aloin pohtia asiaa. Syynä oli sama kuin silloin, kun luin ensi kerran kirjan Yrjö Mylleristä.

Yrjö Myller oli saksalainen mies, joka tuli hurjan nuoruutensa jälkeen uskoon. Hän sai uskon lahjan. Kyse ei ole tai ollut siitä uskon lahjasta, jonka jokainen uudestisyntynyt ihminen saa, eli armon uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja uskon, että Jeesus on Jumalan Poika, syntieni sovittaja, Vapahtaja.

Kyse on lahjasta, jonka Esa Suojala kirjassaan "Palvele pyhillä armolahjoilla" määrittelee seuraavasti:

"Uskon lahja kuuluu -- voimalahjoihin -- ainoa voimalahjoista, joka on vastaanottava. Uskon lahjalla omistetaan asioita, sillä usko ei epäile. -- Sana sisältää merkityksen uskalluksesta ja tietynlaista varmuutta, sydämen asennetta ja luottamusta. Se valtaa koko ihmisen persoonallisuuden."

Myller tekee kuitenkin sen erehdyksen, ettei hän ilmeisesti ymmärrä, että hänellä on erityinen armolahja. Hänen elämäntarinassaan kerrotaan 2000 lapsen lastenkodeista, jotka toimivat uskon varassa, ilman mitään pyyntöjä lahjoituksista keneltäkään. Myller antaa ymmärtää, että kuka tahansa voi toimia samaan tapaan: rukoilee vaan ja uskoo. Ilman Jumalan erityiskutsua kukaan ei perusta uskon varassa mitään orpokoteja. Eikä kukaan ota armolahjaa, vaan Pyhä Henki jakaa niin kuin hyväksi näkee.

Ahdistuin, kunnes ymmärsin, että Myllerillä oli erityinen armoitus toimia uskon varassa. Myllerillä oli uskon lahja, ja sen avulla hän Jumalan armosta sai valtavia rukousvastauksia.

Eilisessä Järvisen ohjelmassa puolestaan kerrottiin tapauksista, jolloin ihminen oli parantunut Järvisen rukoillessa vakavasti sairaiden puolesta. Järvisellä on parantamisen armolahja. Mielestäni Järvisen opetuksessa ei ollut mitään väärää, mutta siinä jätettiin jotain oleellista sanomatta: kaikki sairaat eivät parane, ja on armoa, että joku kestää uskossa, vaikka ei paranekaan.

Ohjelmassa tuotiin esille, että sairaat paranevat, koska Raamattu lupaa, että merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Mark 16:17. Tuo on ihan totta ja uskon sen sataprosenttisesti.

Asiassa on myös toinen puoli, jota ohjelmassa ei valotettu ensinkään. Kun Jeesus meni Betesdan lammikolle, jossa oli paljon sairaita ja näivetystautisia, Jeesus paransi vain sen yhden, joka oli sairastanut 38 vuotta. Muita sairaita hän ei sillä kertaa parantanut, sillä se olisi kerrottu meille.

Siis Jeesuskaan ei parantanut aina kaikkia, ja siihen oli syynsä.

Jeesus sanoi: "Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan." Joh 14:10. Jeesus vietti paljon aikaa Isänsä edessä rukoillen. Jeesus teki vain ne teot, jotka Jumala osoitti Hänelle. Kaiken tarkoituksena oli Jumalan nimen kirkastaminen.

Sekä parantuminen että sairaana eläminen voivat kirkastaa Jumalaa. Muistanet 10 pitaalista, joista vain yksi ymmärsi tulla kiittämään Jumalaa paranemisestaan. Hän varmasti saarnasi ja kertoi ihmisille todistaen Jumalan suuruudesta. Tuo mies kirkasti Jumalaa.

2 Tim 1:8- sanotaan:
"Älä siis häpeä todistusta Herrastamme, äläkä minua, hänen vankiaan. Kärsi kanssani vaivaa evankeliumin tähden sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa.-- Sen julistajaksi, apostoliksi ja opettajaksi minut on asetettu.
SIKSI MINÄ MYÖS NÄITÄ KÄRSIN ENKÄ SITÄ HÄPEÄ. MINÄ TUNNEN HÄNET, JOHON USKON, JA OLEN VARMA SIITÄ, ETTÄ HÄN KYKENEE SIIHEN (KUOLEMANI) PÄIVÄÄN ASTI SÄILYTTÄMÄÄN SEN, MITÄ MINULLE ON USKOTTU." (korostus lisätty)

Tuo yllä oleva kohta tarkoittanee lähinnä kärsimystä siitä, että tekee työtä väsyksiin asti evankeliumin tähden, eikä tarkoiteta välttämättä fyysistä sairautta. Itselleni tuo teksti puhuu siitä, että kun minä olen heikko, Jumalan voima asettuu minuun asumaan. Arista puhumattakaan!

Korostettu teksti on minun uskontunnustukseni: uskon, että Jumala antaa voimaa loppuun asti Arin sairastamiseen, mutta uskon myös, että kun on Jumalan aika, Hän parantaa Arin. Uskon, että se tapahtuu tässä ajassa, jos se kirkastaa Jumalaa. Olen jättänyt asian Jumalalle. Ei niin, ettenkö rukoile ja odota sitä välillä epätoivoisesti. Mutta minä tiedän, että "kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat!"

Jotkut kirkastavat Jumalaa paranemalla, jotkut sairastamalla, miten Jumala hyväksi näkee. Meidän tehtävämme on alistua Jumalan väkevän käden alle, sillä emmehän me elä tätä maailmaa varten vaan tulevaa. Näkyvät ovat vain ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia. Kristittyjen ei tulisi elää tämän maailman mukaan.

Fil 1 sanotaan:
"Kristuksen tähden teille on näet suotu armo, ei vain uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä."

Joka opettaa tai uskoo, että vain paraneminen kirkastaa Jumalaa, lyö niitä Jumalan ihmisiä, jotka kärsivät ja sairastavat. Ikään kuin uskoa ei olisi tarpeeksi joko sairaalla tai hänen seurakunnallaan, jos sairas ei parane. Tuollainen opetus tai ajattelu on täyttä roskaa, ja kotoisin sylttytehtaan suunnalta!

Tiedämme Arin kanssa, että hänen paranemisensa ei ole tempuista kiinni. Se ei ole kiinni siitä, etteikö hänen puolestaan olisi rukoiltu, voideltu öljyllä Jaakobin kirjeen mukaan seurakunnassa ja yksityisesti. Monet, joilla on parantamisen armolahja, ovat rukoilleet Arin puolesta näiden yli 25 vuoden aikana.

Meitä ympäröi sankka esirukoilijoiden armeija, josta en voi kyllin Jumalaa kiittää! Se suojaa koko perhettämme, sillä iskuja on sadellut suunnalta jos toiselta. Jopa lapsemme sai kerran kirjeen, että isä voisi parantua, jos tulisimme heidän seurakuntaansa, ja siellä rukoiltaisiin. Kyse ei ollut kristilllisestä seurakunnasta.

Edellä mainituista asioista johtuen kehotan sinua, hyvä lukijani, lukemaan Raamattua. Kehotan etsimään Herraa ja löytämään Hänen suunnitelmansa omaan elämääsi. On hyvä tunnistaa armolahjat, omansa ja toisten. Ellei niin tapahdu, kunnia saatetaan antaa ihmiselle Jumalan sijaan. Samalla syyllistetään niitä, jotka eivät muka usko riittävästi tai oikein. Meidän pikkuruinen uskomme riittää, kun se kohdistuu Kaikkivaltiaaseen, suureen ja voimalliseen Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen. Hän lahjoittaa tuon uskon, emme saa sitä itse aikaan.

Armolahjat ovat työkaluja, joilla seurakunta palvelee Jumalaa. Silloin, kun en vielä ymmärtänyt, että minulla on mm. uskon lahja, odotin toisilta samoja asioita, kuin mitkä itselleni olivat helppoja. Harmittelin, kun minun pitää olla se, joka ehdottaa rukoilemista, vaikka tiesin kaikkien muidenkin sitä haluan. Uskallus ja rohkeus tulevat myös Jumalalta.

Voisin kertoa kenties jonain päivänä (?) lisää näistä asioista, katsotaan.
Toivottavasti osasin ilmaista ajatuksiani niin, että lukija ymmärsi, mitä tarkoitan. Laita sähköpostia tai viesti vieraskirjaan, jos kirjoitin epäselvästi tai asiattomasti.

Siunattua päivää, hyvä lukijani!