02.03.2009 - Kiljuva jalopeura hätyyttää

Muutama pakkasaste, mukava sää, vaikka aurinko piilottelee

Ai, kun olin tyytyväinen, kun Saara oli kaivannut kirjoitustani tänään! Kiitos, Saara, rohkaisusta! En jaksanut enkä ehtinyt aamulla kirjoittaa. Päivällä ajattelin vielä, että mitäpä sitä joka päivä kirjoittamaan; tuskin kukaan ehtii niitä lukemaan. Mahtaako ketään kiinnostaa minun jatkuvat pohdiskeluni? Jos ei vieraskirjassa näy merkintöjä, niin itsellenikö kirjoitan? Saaran innostamana puhkun jälleen intoa raapustella!

Eilen oli kirkolla hyvät kekkerit: Raimo Suomisen muistoseurat. Väkeä oli kirkon täydeltä. Ehdin olla tunteroisen keittiöllä hääräämässä, ennen kuin Ari tuli invataksilla. Hän oli järkyttävässä asennossa, kun niskatuki painoi lapaluiden väliin. Arin pyörätuolissa on monta juttua tarkistettavana, eikä hoitaja huomaa kaikkea. Tosin olen laittanut maalarinteipillä lapun niskatukeen: "KATSO ETTEI NISKATUKI OLE VÄÄRÄSSÄ ASENNOSSA JA PAINA ARIN SELKÄÄ."

Ahdistuin: pitääkö minun olla joka paikassa, jos meinaan, että hommat hoituvat? Tosin olen itse möhlinyt siinä missä hoitajatkin. Huomaan, etten enää jaksa vingahdella vääryyksistä niin helposti kuin aiemmin. Jotenkin en vaan jaksa! Tai olen paatunut ja puutunut, kun ei mikään muutu.

Juhlissa oli puheita ja musiikkia, kuten asiaan kuuluu. Aria ja minua kosketti vanha tuttu laulu:

KYYNELIN KYLVÄVÄT,
RIEMUITEN HE LEIKKAAVAT--

ITKIEN HE MENEVÄT
SIEMENENSÄ KYLVÄVÄT
RIEMUITEN HE PALAAVAT
TUOMAAN LYHTEENSÄ.

Arin kanssa lähdimme kesken juhlan pois, kun taksi tuli hakemaan parin tunnin jälkeen juhlan alkamisesta. Hyvä oli kun menin Arin mukana, sillä osastolla oli vain kolme hoitajaa. Jaapa se yli 30 avuttomalle potilaalle, niin ei paljon jää aikaa yhdelle. Hoitajia oli kai sairaana, ja asiaan vihkiytymättömiä oli saatu töihin apuun. Niinpä oli tarpeen minun mennä ja hoidella Ari sänkyyn.

Jäin katsomaan seiskateeveetä Arin kanssa. Sieltä tuli meitä puhutteleva ohjelma. Tai oikeastaan muutama kommentti ohjelmassa. Totesimme, että Arin tehtävä on olla sairaalassa rukoilemassa. Häntä tarvitaan siellä, ja Jumala tietää, mitkä ovat syyt siihen. Jos emme näe tilannettamme hengen silmin, emme kestä.

Tänään avantosaunalla kerroin eräälle naiselle, että kannattaa ottaa Jeesus todesta. Sanoin, että elämä on arvaamatonta; yhtäkkiä voi tulla lähtö. Tuo nainen vaikutti olevan muissa maailmoissa, mutta uskon, että kun hänelle tulee etsikonpäivä, hän muistaa, mitä sanoin. Pyhä Henki muistuttakoon häntä, sitä rukoilen.

Päivän mittaan tunsin töissä, että se tunnettu kiljuva jalopeura kiertelee ja etsii saalista. Kysehän on Jumalan vastustajasta, Saatanasta, josta tuo vertaus esitetään Raamatussa. Se kyttäsi minua siihen malliin, että olin aika uupunut töiden jälkeen sairaalaan mennessäni. Olin aika varma, että Ari on kuumeessa tai muuten henkiheitto. Arvelin, että sanon "so long baby", ja lähden kotiin, jos niin on. Onneksi ei ollut.

Kuuntelimme kasetilta roomalaiskirjettä, rukoilimme ja tekstailin viestejä. Saimme erään mahtavan rukousvastauksen ystävieni kanssa. Iso ilonaihe oli myös ystävän aamullinen viesti, että syöpä ei ollut levinnyt, kuten hän pelkäsi - pari kertaa häntä on jo leikattu. Jumalalle kunnia ja ylistys kaikista voitoista tänäkin päivänä, jotka Hän on Golgatalla jo ostanut verellään meille.

Minun on täytynyt jättää kirjoittaja- ja runopiirit tänä keväänä. Syksyn vielä jaksoin uurastaa niiden kanssa, mutta paukut loppuivat jouluun. Sen jälkeen onkin ollut sellaista myllytystä, että karvat ovat pölisseet! Mutta olen kiitollinen Jumalalle, että Hän on osoittautunut uskolliseksi.
Minua rohkaisee eilinen kottikärrynäkyni: Jumala antaa kaiken, mitä Hän vaatii. Kaikki tulee Hänen kädestään. Myös koetukset!

Kulta koetellaan tulessa ja puhdistetaan kuonasta. Jeesus sanoi, että meillä on sama tie kuin Hänellä. Ei siis ihme, jos välillä tulee kovasti jyrätyksi taholta, jos toiselta. Huolestuttavampaa on, jos kristityn nimeä kantavan elämä on pelkästään helppoa ja hauskaa. Eihän piru omiaan kiusaa, vaan niitä, joita se pelkää - jotka ovat uhka sille.

Tekisi mieleni lopettaa päivälehden tilaaminen kokonaan. Siinä on pääasiassa ikäviä asioita. Raamatussa kerrotaan samat surkeudet - että olemme menossa kohti pimeyttä maailman näkökulmasta, mutta siellä on myös toivon näköala Jumalan omille. Tämä ajallinen loppuu pian, ja taivaassa alkavat juhlat, joihin jokainen Karitsan verellä pesty pääsee. Hinta on jo maksettu, puku on valmiina. Tarvitsee vain ottaa kutsu vastaan.

Oletko saanut vielä yhtään kutsua? Jokaista kutsutaan pari kolme kertaa. Et voi mennä taivaaseen hyvillä teoillasi, vaan ainoastaan armosta. Kaikki oma, niin hyvät kuin pahat teot on vaihdettava Jeesuksen täytettyyn työhön ristillä. Kun Hän sanoi: "Se on täytetty", se tarkoitti, että myös sinun ja minun puolesta. Meiltä ei odoteta kuin uskoa sinapinsiemenen verran, ja sekin annettaan meille lahjaksi. Kun sitä tarjotaan sinulle, ota se vastaan! Se on pääsylippu sellaisiin juhliin, joista voimme vain haaveilla maan päällä!

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Sauna lämpiää. Täytynee vetää suolavettä nenäontelot täyteen, että saisin päänuppini puhtaaksi. Aamuinen päänsärky kertonee poskiontelotulehduksesta. Ei huvittaisi nyt ollenkaan lääkekuuri, joten kokeilen vanhoja konsteja ja katson, tepsivätkö ne. Jospa rukouskin auttaisi!

Mukavaa viikkoa ja maaliskuuta sinulle, hyvä lukijani!
Kirjastani ei ole kuulunut halaistua sanaa. Mutta toivossa on hyvä elää, ja "uskossa on hyvä käydä eteenpäin", kuten laulussa sanotaan.