01.03.2009 - Ihana sunnuntai!

Kirkasta, -14 aamulla, puut kauniita!

Oi, miten hieno aamu tänään on ollut. Ja päiväksi se on jo päässyt.

Luin aamulla Filippiläiskirjettä, ja sen ensimmäinen luku oli rohkaiseva. Sain siitä voimaa tälle päivälle. Myös virren 503 sanat puhuivat, tätini kertoi lukeneensa niitä eilen. Sanat ovat hyvin tutut, mutta valitettavasti tutut sanat jäävät huomaamatta - niin kuin rakkaat, läheiset ihmiset jäävät liian vähälle arvolle usein: pidämme heitä itsestään selvinä, kalustoon kuuluvina. Ja kuitenkin juuri he tekevät elämästämme tutun ja turvallisen.

Rukoilin jonain päivänä Teron ja Petrin kanssa, ja näin rohkaisevan näyn. Siinä lykkäsin kottikärryjä tietä pitkin. Taivas edessäni oli vasemmalta musta, oikealta kirkas. Selässäni oli reppu, ja kottikärrytkin olivat vanhaa, puista mallia, hyvin raskaat. Kun selkäreppuuni lisättiin kiviä, kärryni kaarsi kirkkautta kohti. Vastaavasti tiesin, että kevyellä kuormalla alan helposti tähyillä hämärän suuntaan. Voi tätä ihmisen syntistä luontoa!

Näky vahvisti minua, koska se sisältää Raamatun totuuden: niin on voimasi kuin on päiväsikin oleva. Sen mukainen kuin on kuormani, ovat myös voimani. Jos katkeroidun, kärryni kaartuu vasemmalle, elämä alkaa pimetä. Sen takia haluan pysyä valossa, elää Jumalan yhteydessä. En kestä enkä jaksa omin voimin.

En kysele miksi-kysymyksiä, vaan sydämessäni on ilo sen tähden, että Jumala on kanssamme.

Tänään pääni ei ole enää kipeä, kuten se on ollut monta päivää. Joskus meitä kohtaavat asiat ovat niin suuria, että pää ei jaksa kantaa. Kännykän viestit eivät joskus tule perille, jos sisus on ylikuormitettu. Samoin käy tietokoneelle: kapasiteetti on rajallinen.

Samoin ovat ihmisen aivot. Ymmärrän muurahaisparkaa, joka yrittää saada jonkinlaista käsitystä norsusta. Vaikea sen on hahmottaa niin valtavaa kokonaisuutta. On siis naurettavaa, jos ihminen yrittää selittää Jumalaa tai Hänen tekojaan! Niin kaukana kuin itä on lännestä ovat Hänen ajatuksensa meidän ajatuksistamme, tai tiemme Hänen teistään. Ja ero on huikeasti suurempi kuin muurahaisen ja norsun.

Mikä on siis ihmisen osa? Se on suostua Jumalan tahtoon. Sanoa: tapahtukoon Sinun tahtosi, Jumalani. Muistanet Raamatun kohdan: suuri voitto on tyytyväisyys yhdessä jumalisuuden kanssa. Ystäväni oli kysellyt Jumalalta selitystä edelliseen. Hän oli saanut vastauksen: Kun me alistamme oman tahtomme Jumalan tahdon alle, se on suuri voitto. Silloin saavutamme myös tyytyväisyyden!

Kun meille tapahtuu vaikeita, käsittämättömiä asioita, se on kuin pelaisi 10 tikkua laudalta: kaikki tikut lentävät ympäri mäkeä, ja ne pitäisi koota. Eikä ihmisparka aluksi tiedä, mistä niitä etsiä, miten saada ne kasaan ja missä on lauta, johon ne pitäisi jälleen kasata.

Jumala ymmärtää meitä. Hän ON hyvä Jumala. Kaikki yhdessä vaikuttaa meidän parhaaksemme, kun otamme ristimme ja seuraamme Häntä. KAIKKI selviää sillä tiellä. Omille teille ei kannata lähteä. Ja voimme kulkea aina palan matkaa yhdessä ystävän kanssa! Jumala hyvyydessään lähettää ihmisiä, joilla on "sama matka", sama suo kuljettavana. Toinen toistamme tukien pääsemme pahojen silmäkkeiden ohi taas kuivalle kankaalle.

Vein Teron tänä aamuna Variskan koululle liitokiekkokisoihin. Samalla auton lämmityksellä köröttelin kaupungille eväineni ja napsin vähän valokuvia. Tietysti otin epähuomiossa (huokaus) jonkun videokuvankin ja monta epäonnistunutta otosta uusien aurinkolasieni läpi, mutta jotkut onnistuivatkin!

Kiitollisuus Jumalaa kohtaan virisi sydämessäni ja lauloin pukuhuoneessa (tyhjässä) "Herraa hyvää kiittäkää". Avantoon ponkaisin sukeltajien harjoitellessa omia juttujaan kapistustensa kanssa.

Eilen olin kolme tuntia Arin vieressä. Hän kuunteli Raamattua kasetilta, minä luin Paynen uusinta kirjaa, ja jossain vaiheessa katsoimme Cafe'Raamatun. Innostava ohjelma, Raamattuun ja Jumalaan sitoutuva.

Tänään menen kirkkokahvitusvuoroon Raimo Suomisen muistoseuroihin. Otan Arin vastaan taksilta ja tilaisuuden jälkeen menen hänen kanssaan sairaalaan. En halua lähettää häntä yksin, kun ajattelen, ettei olisi kiva, jos joutuisin itse lähtemään yksin, ja toiset jäisivät pirskeisiin. Minun paikkani on mieluiten Arin lähellä. Siinä on paras paikka minulle.