24.02.2009 - Me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä

Muutama pakkasaste, oikein mukava keli lähteä Nivalaan

Eilen kävin ex-tempore verta luovuttamassa. Käyn muutaman kerran vuodessa yleensä. Verestä tuntuu olevan pulaa; minuakin kutsuttiin heti 3kk päästä, kun olin edellisen kerran käynyt. Ihmiset eivät enää luovuta verta, kuten aiemmin. Siitä ei makseta, asia ei siis kiinnosta. Kuitenkin eilenkin viereiseen petiin tuli luovuttajaksi mies, joka oli 2kk sitten käynyt viimeksi. Kyynärtaive oli kuulemma jo parkkiintunut rei`ittämisestä. Itselleni kerta oli 27.

Miehet voivat käydä 2kk, naiset 3kk välein, jos ovat terveitä, 18-65v, yli 50kg. Sekään ei ole este, jos käyttää jotain lääkettä(tietysti on rajotteitakin). Aiemmalla kerralla hoitaja selitti, että jokaisesta veripussista jaetaan vähintään kolmelle eri potilaalle verta.

Allergialääkkeeni, tai muutama päivä aiemmin ottamani ibusal pitää ilmoittaa sen takia, että verta eteenpäin annettaessa voidaan katsoa, ettei luovutettava saa esimerkiksi verta, jonka jokainen luovuttaja on käyttänyt samaa lääkettä. Niinpä allergialääkkeeni vaikutus on pieni, koska se jakautuu usealle saajalle.

Haastan sinut lukijani, käymään verta luovuttamassa! Kerro sitten vieraskirjassa tai sähköpostilla, kun olet käynyt! Minusta olisi mukava kuulla, että moni lähtisi liikkeelle.

Asiasta toiseen. Minulle tulee facebookin postilaatikkoon englanninkielisä kristillisiä posteja. Ymmärrän tekstiä aika hyvin, sillä raamatunkohdat arvaan, jos sanat ovatkin vieraita. Tänään siellä oli erityisen puhutteleva viesti.

Kirjoittaja sanoi, että on helppo mennä naimisiin, mutta naimisissa pysyminen vaatii jo enemmän! Samoin Jeesuksen seuraan voi helposti liittyä, mutta harva VAELTAA LOPPUUN ASTI. Oi, miten totta!

Ajan henki on se, että mennään mukaan, mutta sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä riittää vain siihen asti, kuin hauskuutta piisaa. Sitten vaihdetaan eri jengiin, otetaan uusi puoliso.

Hyvin yleistä on myös uskovien keskuudessa puolison jättäminen. Eräskin mies jätti ison perheensä, otti toisen naisen, jolla oli liuta lapsia. Tästä törkeästä hylkäämisestä huolimatta mies jatkaa edelleen seurakunnassaan hengellisessä työssä! Onko länsimainen hyvinvointi sokaissut meidät? Synti rehottaa uskovien keskellä seurakunnasta riippumatta!

Kenties edellinen liittyy ajatukseen, että "ei saa tuomita" ja "kaikkihan me olemme syntisiä". Kuitenkin Raamattu sanoo selkeästi, että kristitty, uudestisyntynyt ihminen EI ELÄ synnissä.

Wurmbrand kirjoittaa kirjassaan Voittoisa usko, että ihmisen on syytä hyväksyä se tosiasia, että hän on syntinen loppuun asti. Jos ihminen on Kristuksessa, uudestisyntynyt Jumalan lapseksi, hän on pyhä ja syntinen samaan aikaan. Mutta hän ei voi elää synnissä.

Pieni talo preerialla -sarjassa Laura varasti lelun rikkaalta kaveriltaan. Hän näki painajaisia joka yö, kunnes asia oli hoidettu kuntoon. Näin kävi myös lapsen, joka varasti iltapäivähoidosta jotain: kaksi vuotta hän sanoi kantaneensa kauheaa taakkaa. Sen takia hän palautti tavaran ja pyysi anteeksi.

Sillä ei ole merkitystä, miten iso rötös on, vaan se, että ihminen on rikkonut Jumalaa vastaan, ja samalla myös lähimmäistä vastaan. Pyhä Henki ei voi asua katumattomassa sydämessä.

Kun kuningas Saul teki syntiä, Herran Henki jätti hänet, ja hän alkoi saada raivokohtauksia ja vainota Daavidia. Hän ei sydämestään kääntynyt Jumalan puoleen, ja vaikka hän tajusi tekevänsä väärin, hän jatkoi samaa jahtaamista loppuun asti.

Kun Daavid teki murhan ja aviorikoksen, hän katui ja tunnusti syntinsä. Niinpä Jumala antoi anteeksi, eikä enää muistanut Daavidin sellaisia syntejä tehneenkään. Daavid sai kantaa tekonsa katkerat seuraukset.

Niin saamme mekin. Mutta siitä huolimatta on mahdollista elää puhtaalla sydämellä, emmekä muuten voikaan seurata Herraa Jeesusta. Raamatussa sanotaan, että autuas se, joka aina elää aralla tunnolla. Mitä se tarkoittaa? Se on sitä, että ihminen tajuaa:
- ilman Jumalan apua lankean syntiin
- en voi seurata Jeesusta omasta voimastani, vaan tarvitsen Pyhän Hengen voimaa
- olen kadotettu ilman Jumalaa
- olen täysin riippuvainen Jumalasta
- hyvät tekoni eivät minua pelasta, mutta eivät myöskään pahat tekoni erota minua Hänestä, jos tunnustan syntini.

Voi, miten kiitollinen olen Jumalalle, kun löysin tuon Richard Wurmbrandin kirjan! Teoksen lopussa mies kirjoittaa:

"Tultuani länteen yhdeksän vuotta sitten, olen kirjoittanut väsymättä kristittyjen vainoista kommunistimaissa. Siitä on jo kauan, kun pääsin kommunistien vankiloista, mutta tähän asti vankilat eivät ole lähteneet minusta. - -
Ensimmäistä kertaa olen nyt kirjoittanut kirjan, jonka ainoa aihe on Kristus. Sen kautta mieleni on parantunut, mieleni, joka oli jatkuvasti kommunismin ja sen vankiloiden raskauttama."

Kirja on täynnä syviä ajatuksia, joista aion ammentaa pitkään. Ne vahvistavat omaan näkyäni ja kutsumustani. Olen kiitollinen ja onnellinen, että saan olla Jumalan lapsi. Hän pitää minusta huolen. Niin myös sinusta, jos annat Hänen rakastaa sinua!