23.02.2009 - Lomaviikko

Pakkasta jonkin verran, aurinko nousemassa

Eilen tempaisin kirkkoon kymmeneksi. Menin vanhan tädin viereen. Kuinka ollakaan: hän oli sukulaiseni, jonka olen tavannut samassa kirkon penkissä parisen vuotta sitten! Erityisesti minua kosketti papin ehtoollisen jälkeinen sana: "Olkaa uskolliset kuolemaan asti, niin minä annan teille elämän kruunun."

Mitä muuta taloudenhoitajalta odotetaan, kuin että hänet havaitaan uskolliseksi, kyselee Raamattu meiltä. Jokainen saa oman tehtävänsä ja myös voimat ja lahjat sen suorittamiseen. Omasta "pussista" ei tarvitse ottaa mitään, vaan saamme tehdä työmme Työnantajamme varustamana.

Ylipäällikkö kouluttaa omansa täydellisesti. On lisäkoulutusta, jatkokurssia ja jopa uudelleenkoulutusta. Herramme tietää, että joskus on hyvä vaihtaa alaa, jos sama ura alkaa käydä puisevaksi.

Tämän Työnantajan palveluksessa on turvallista olla. Hän tietää tarpeemme tarkalleen. Hän tietää, jos emme jaksa luottaa Hänen huolenpitoonsa, ja antaa lisävahvistusta. Minäkin sain eilen monta rohkaisua: ystävät tulivat kertomaan rukoilleensa puolestani. Eräskin tuli kirkkokahville ja kysyi: "Mitä teille kuuluu? Aina kun suljen silmäni rukoillakseni, sinun kasvosi ovat silmieni edessä!"

Illalla rukoilin ystäväni kanssa, että saisin tietää lisää siitä, mitä Työnantajani suunnittelee. Jälleen kerran sain huomata, että Työnantajani oli kertonut jo minulle tulevista tapahtumista, mutta en ollut vain ymmärtänyt. Nyt ystäväni kautta Hän vahvisti minua ja sanoi, että USKO. No, minähän olen pyytänyt lisää uskoa, joten kun olen pyytänyt, minun on otettava se vastaan.

Työnantajani on luvannut minulle kaiken tarvitsemani, mutta enimmäkseen minun pitää kyllä ottaa askel ottaakseni vastaan, mitä olen pyytänyt ja tarvitsen.

Senkin Työnantajani on sanonut, että Hänen on vaikea toimia puolestani, jos en kirjoita valtakirjaa, että Hän voisi puolustaa minua. Minulle on ollut vaikeaa kirjoittaa valtakirjaan: Ari, lapset ja kaikki Sinun hoitoosi. Tähän asti valtakirjani on koskenut Aria, ja olen huomannut, että olen vapautunut, kun en yritä väkisin itse pitää häntä hengissä. Työnantajani kyllä tietää, miten Aria vie. Minun pitää vain luottaa.

Kun olen rukoillut lisää uskoa Työnantajaani kohtaan, Hän on pyytänyt minua vahvistamaan osuuttani valtakirjassa niin että se koskee myös lapsiani. Olen siis kirjoittanut siihen, että Jyrkikin kuuluu sinulle, hoida Sinä hänetkin, kuten olen Petrinkin kohdalla nähnyt, että Työnantaja kyllä tietää.

On tosi helppo kirjoittaa kaikenlaista, ja muka luovuttaa Suurelle Työnantajalle. Mutta kun Hän oikeasti alkaa toimia, on mentävä uudelleen polvilleen ja luettava Työasiakirjaa. Sieltä varmistuu, että kyllä, tämä Työnantaja on LUOTETTAVA. Hän kyllä osaa hoitaa KAIKEN minua paremmin.

Niinpä minun osakseni jää vain ylistää ja kiittää Työnantajaani, että olen päässyt Hänen leipiinsä sanan mukaisesti.

Sen teinkin illalla. Onneksi olin yksin kotona, kun kaivoin soittimiani esille ja hoilasin suureen ääneen: "Kohottakaa huuto Korkeimmalle, kunniaksi Kuninkaan!" Ja mitä tapahtui aamulla: koin kehotusta avata radio dein. Sieltä kuului tuo äskeinen laulu!

Helistimeni olivat vielä näkösällä, joten pistin lauluksi ja ylistin Jumalaa, sillä Hän on ylistämisen arvoinen, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas, minun Herrani ja minun Vapahtajani, Parantajani ja Pelastani.

Kyllä kannattaa riemuita, kun on saanut armon päästä "parhaisiin leipiin"!