25.01.2009 - Sunnuntaiaamun huumaa

Säästä ei tietoa, mutta uskoisin sen olevan ihana : )

Aamen, hallelujaa! Kiitos Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki! Nuo sanat ovat soineet tämän aamuhetken sydämessäni, suussani ja mielessäni.

Eilinen päivä oli uuvuttava. Menin Arin luo yhdentoista maissa, enkä arvannut lähteä sieltä ennen kuin neljän maissa pistäytymään kaupassa ja kotona. Kuudeksi palasin takaisin ja olin yhdeksään asti Arin luona.

En istunut tuolissa koko aikaa. Seisoin Arin sängyn vieressä, hieroin kylkiä ja selkää, että lima irtoaisi ja rukoilin, vaikka se oli lähinnä sanatonta. Kääntelin Aria pystyasentoon istumaan, mutta enimmäkseen pää hiukan alaspäin kyljelleen.

Eräs hoitaja pyysi minua käytävään välillä. Hän sanoi, että edellisenä yönä on ollut jälleen hengityskatkoksia. Huomasin, että ne ovat paha asia, ja voin kuvitella! Ei pitkälle pötkitä, jos ei henki kulje(hengellisessä mielessä sama asia!)

Jossain vaiheessa makasin puoliksi Arin vieressä siten, että heti kun Ari inahti, kiskaisin imun sängyn vierestä Arin kurkkuun. Ilveilin ja auoin suutani ja yritin saada häntä yskimään. Lopuksi makasin hänen vieressään ja tv 7 oli auki. Ojensin käden rennosti ylitseni ottamaan letkun muina miehinä. Olen kehitellyt tyyliä!

Illansuussa lähetin täsmärukouspyynnön kännykällä: että limaklöntti, joka pitää kuumetta yllä, poistuisi ja kuume laskisi. Se nimittäin, että limaa jää keuhkoihin, nostaa kuumeen, vaikka tehokas antibiootti on päällä, sanoo Asiantuntija(=minä). Sen takia yritin saada Arin oksentamaan ja olin aika hyökkäävällä päällä imun kanssa.

Kun avasin seiskateeveen, sieltä alkoi juuri Cafe`Raamattu, jossa Leif Nummela haastatteli erästä toista mielipuhujaani, Tapani Suontoa. Suonto puhui tähän tapaan(omin sanoin):
- kun kuolema on edessä, eikä ole mitään tietä, Jumalalle ei ole mikään mahdotonta
- kun ei ole mitään tehtävissä, luota Jumalaan
- joskus Jumala sanoi hänelle, että nyt älä tee mitään, odota vain
Leif kysyi, pitäisikö koko sotku antaa Jumalalle, jos tilanne on ihan toivoton?
- joo, nimenomaan, eikä alkaa itse järkeillä
- Jumala hoitaa asiat parhaaksemme

Tuo haastattelu oli kuin viesti Jumalalta! Siinä annettiin toivo meidän kuolemalta kalskahtavaan tilanteeseemme. Tosin emme olleet toivottomia tai itkuisia Arin kanssa missään vaiheessa, mutta ei siinä riemulaulujakaan hirveästi laulettu. Kunhan kerroin Arille, miten paljon häntä rakastan ja sen suuntaista.

Ystävien viestit kantoivat eilen, sillä koin todella rukouksen voiman läsnäolon niiden kautta. Kiitos jokaiselle tämänkin palstan lukijalle, joka on joskus huokaissut puolestamme! Jumala kuulee huokauksenkin.

Olin huolissani Arin lämmöstä, vaikka sitä oli vain 37,4-37,7. Mutta ei saisi olla yhtään. Hän oli kylmän nihkeä koko ajan tai sitten hikinen. Minua todella huoletti.

Kun käväisin kotona, soitin eräälle ystävälle. Rukoilimme täsmärukouksen silloinkin: "Jos, Herra, Arin päivätyö on tehty, ota hänet luoksesi. Jos ei, kiitos siitä, että sinä parannat hänet tuosta."

Niin, sellaisenkin asian tein eilen jossain vaiheessa, että voitelin Arin öljyllä Jaakobin kirjeen mukaan. Pöydällä oli Arin hoitoöljyä, otin sitä tipan korkkiin ja siunasin sen Jeesuksen nimessä. Menin polvilleen Arin sängyn viereen, rukoilimme Isä meidän ja voitelin öljyllä ristinmerkin Arin otsaan. Sitä ennen tunnustimme syntimme(Ari teki kaiken tietysti ääneti, mutta oli kanssani samassa hengessä), ja annoin Arille synninpäästön ja uskoin itsekin syntini anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Rukoilin myös, että jos haluat ottaa Arin tykösi, niin se vasta olisi hyvä asia, mutta tapahtukoon sinun tahtosi - minä niin mielelläni haluaisin hänen kyllä paranevan, kun meillä olisi yhteisiä hommia vielä mielessä.

Jaakobin kirjeessä sanotaan, 4. luku:
"13. Jos joku teistä kärsii vaivaa, rukoilkoon. Jos joku on hyvillä mielin, veisatkoon kiitosta. Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimpia. He rukoiltkoot hänen puolestaan, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.
Uskon rukous parantaa sairaan, ja Herra nostaa hänet jalkeille. Jos hän on tehnyt syntejä, ne annetaan hänelle anteeksi. Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että parantuisitte. Vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.`

En pyytänyt ketään muita paikalle, vaan uskossa rukoilimme Arin kanssa. Lopuksi luin hänelle Herran siunauksen.

Ari sai kuumelääkettä kahdeksan maissa, ja minä lähdin yhdeksältä kotiin nukkumaan. Jätin Arin Herran haltuun, aika luottavaisena tällä kertaa, vaikka tietämättä, mitä tuleman pitää. Sanoin, että hoitaja soittaa, jos tarpeen ja olen viidessä minuutissa paikalla; muutoin tulen aamupäivällä.

Heräsin kahdentoista maissa yöllä ja luulin, että on jo aamu. Kiitin Jumalaa, että hän on pitänyt Arin hengissä. Huomasin sitten, että on vasta keskiyö! Nukuin uudelleen herätäkseni puoli viideltä.

Samalla kun painoin valokatkaisijasta sängyn vieressä, näin ikään kuin hohtavan valkoisen käden, joka oli sänkyni yllä, oikella puolellani. Ensimmäinen ajatukseni oli, että se oli käsi, joka siunasi minua! Näky hävisi saman tien. En ole koskaan ennen nähnyt tuollaista tai kokenut vastaavaa! Ihmeellinen, läsnäoleva Jumala!

Kun nostin luurin soittaakseni sairaalaan, mietin, että Ari voi olla kuollut; eivät ne kai yöllä soita ihmisille sellaisesta, jos joku kuolee.
Oli todella jännittävä hetki!

Hoitaja oli sama kuin edellisenä yönä. Hän sanoi arvanneensa, että minä soitan. Tuskin ihmiset lystikseen soittelevat öiseen aikaan.

Sain kuulla, että Arin yö on mennyt tosi hyvin. Iltayöstä hän on ollut vähän hikinen, kun sai sitä kuumelääkettä, mutta sittemmin on nukkunut rauhallisesti. Kuumetta ei ole. Kysyin limaisuudesta, ja hoitaja sanoi, ettei vaikuta, että limaa olisi!

Kiitin Jumalaa ja hoitajaakin, että hän on taas jaksanut siellä valvoa, ja toivotin hyviä unia, jahka hän pääsee nukkumaan.

Sen jälkeen olenkin sitten lähettänyt viestejä rukoilijoille, ja teille tässä nyt! On tärkeää muistaa kiittää Jumalaa rukousvastauksista, ja antaa kunnia hänelle, jolle se kuuluu: Kiitos Jumala, että olet kuullut rukoukset. Päivä voi tuoda, mitä tuo, mutta tähän asti on Herra auttanut ja ollut uskollinen.

Vielä lopuksi Chambersin päivän tekstistä pätkä:
"Mutta kun Jumala näki hyväksi..." Gal 1:15

`Säilytä elämäsi niin uskollisesti kosketuksessa Jumalaan, että Hänen yllättävä voimansa voi päästä esiin oikealla kädelläsi ja vasemmalla. Pysy aina odottavassa mielentilassa ja pidä huoli siitä, että jätät tilaa Jumalalle päästä esiin, niin kuin Hän haluaa."

Eikös osuva pätkä tähän hetkeen! Uskoitko sinä, että Jumala vastaa rukoukseemme Arin puolesta?

Tiedän, että tulevina päivinä olen ihan poikki ja "kellarissa", mutta nyt ei ole vielä se hetki. Kiitän ja ylistän Jumalaa hänen avustaan!