Kategoriat: Muu kirjoitus
Pohajalaisessa ja Kalevassa viime viikonloppuna
On taas se aika, että isovanhemmat hikoilevat miettiessään, mitä lasten perheille lahjaksi. Näillähän on jo kaikkea, mitä rahalla saa. Se, mitä he vielä haluaisivat, on kallista, eikä sitä paitsi edes tarpeellista.
Rahalla ei saa kuitenkaan kaikkea. Miten olisi lahja, joka ei maksa mitään, mutta on arvokas? Jospa antaisit lahjakortin: "Lastenlapsille täysihoitoa kaksi tuntia kerran viikossa, silloin kun se meille ja teille sopii!" Tai "Yökylä lastenlapsille kerran kuussa tulevana vuonna."
Omille aikuisille lapsille voisi antaa myös lahjakortin: "Pullakahvit hyvässä seurassa, kun teille sopii.". Tai: "Yöpymispaikka tarjolla, kun saavutte tänne päin." Pidämme itsestään selvänä tällaisia käden ojennuksia, rakkauden lahjoja.
Ehkä olisi syytä nostaa arvoon myös ajankäyttömme. Voisimme opetella olemaan läsnä rakkaillemme, ja sulkea kännykän, tv:n ja tietokoneen ja keskustella yhdessä. Vanhempien kokemukset omista lapsuuden jouluista olisivat tärkeää pääomaa jaettavaksi. Yhdessäolo ja asioiden jakaminen olisi lahjaa sekä vanhemmille, lapsille että lastenlapsille. Tieto ja kokemus siirtyisivät suullisesti polvesta toiseen. Saisimme kokemuksen kuulumisesta perheeseen ja sukuun. Sosiaalinen elämämme voisi laajentua.
Parhain lahja on myös ilmainen. Senkin voisi pukea lahjakortin muotoon: "Rukoilen puolestasi joka päivä. Olen kuulolla, jos haluat jutella iloistasi tai suruistasi."