Kategoriat: Ajankohtaista
Sateista, märkää
Perjantaina sain jonkinlaisen "välirauhan" kirjani suhteen. Siis odottamisen suhteen, että koska saan vastauksen: hylätään/hyväksytään kustannettavaksi. Syynä välirauhaan on se, että sydämelläni on niin paljon isompia, raskaampi asioita, että kirja on hiukan taka-alalla mielessäni nyt.
Eilen olin Arin luona ja katsoimme TV7:sta Pawsonin opetuksen, jonka hän ilmeisesti piti käydessään Suomessa joitakin aikoja sitten.
Opetus käsitteli viittä liittoa, jotka ovat Raamatussa. Referoin lyhyesti, mutta en varmaankaan kaiken kattavasti. Ota itse selvää paremmin, mutta kerron jotain, mitä sain haaviini.
Ensimmäisen liiton Jumala teki Mooseksen kanssa. Se ei ole enää voimassa. Se oli lakiliitto. Kuitenkin edelleen ihmiset yrittävät noudattaa sitä, ja siten pyrkivät miellyttämään Jumalaa. Mutta kukaan ei voi pitää sitä, ja sen takia Jumala lähetti Jeesuksen täyttämään tuon liiton. Sitä meidän ei tule enää yrittääkään noudattaa siis.
Toisen liiton Jumala teki Nooan kanssa. Se on lupaus, että aurinko paistaa niin vanhurskaalle kuin väärällekin. Eli se on voimassa. Se on sekä kansallinen eli Israelia koskeva, että kansainvälinen liitto eli koskee meitä pakanoita, jotka emme ole Jumalan kansaa lihamme puolesta kuten juutalaiset.
Kolmannen liiton Jumala solmi Aabrahamin kanssa. Se on kansallinen lupaus, eli lupaus Aabrahamille: katso ympärillesi. Kaikki mitä näet, on oleva ikuisesti sinun. Pawson kertoi käyneensä Israelissa tuolla paikalla, jossa lupaus annettiin. Hän sanoi, että tuolta paikalta näkee alueet kauas, eivätkä ne kuulu tänä päivänä juutalaisille vaan palestiinalaisille. Vielä tulee siis tapahtumaan kaikenlaista, sillä Jumalan lupaus on varma ja toteutuu.
Kolmannessa liitossa on myös kansainvälinen lupaus. Jokainen joka uskoo, kuten Aabraham, pelastuu uskon kautta, me pakanatkin. Myös juutalaiset pelastuvat vain uskon kautta. He ovat lapsia lihansa puolesta, me uskon kautta. Pelastus tulee kaikille kuitenkin vain Jeesuksen Kristuksen kautta.
Neljäs liitto on Daavidin liitto. Siinä on annettu lupaus kansalle, siis juutalaisille: vielä tulee kuningas, joka on Herrain Herra ja Kuningasten Kuningas, hän on koko maailman Kuningas. Hän tulee hallitsemaan Jerusalemissa.
Neljännessä liitossa on myös kansainvälinen lupaus: mekin saamme jokainen tuon kuninkaan, joka tulee. Hän on Jeesus Kristus. Hänen tulonsa on varma.
Viides liitto on Mookseksen liitto, joka on väliaikainen eikä siis voimassa. Jeesus teki uuden liiton ja julisti vanhan vanhentuneeksi. Tämä liitto ei kuulu meille, vaan uusi liitto, joka on kansainvälinen, koskee siis sekä meitä pakanakansoja että juutalaisia.
Pawson selitti myös, että uusi liitto, jonka Jeesus teki, on vaativampi kuin Mooseksen liitto, vanha liitto. Nimittäin siinä missä laki sanoi, että huorinteko on syntiä, Jeesus sanoi, että jos joku katsoo naista himoiten, on jo tehnyt syntiä. Vastaavasti vanhassa liitossa puhutaan synneistä, jotka johtavat kuolemaan. Jeesus sanoo, että jos joku sanoo toista hulluksi, on ansainnut helvetin tulen. Jeesus puhui helvetistä, vanha testamentti kuolemasta.
Tosi vaativa laki tämä Jeesuksen antama. Se on niin vaativa, että Jeesus kuoli, koska emme kykene sitä täyttämään. Ja silti me raukat ihmiset muka yritämme usein noudattaa sitä, ja luulemme, että pelastumme, kun emme ole tehneet ainakaan mitään NIIN kamalaa, kuin joku toinen. Voi meitä! Ei ole muuta toivoa, kuin luottaa TÄYSIN JA KOKONAAN JEESUKSEEN.
Pawson selvitti myös, miksi lukea Vanhaa Testamenttia, vaikka se ei ole voimassa meille. Sen takia, että säännöistä ja laeista opimme tuntemaan, millainen Jumala on, mistä hän pitää, mistä ei. Esim. Pawson sanoi, että Jumalaa vastustaa selkeästi homoutta. Vanhan Testamentin rangaistukset eivät koske meitä, eivätkä myöskään määräykset. Laki on kirjoitettu meidän sisimpäämme, kun olemme tulleet Jeesuksen omiksi, jos olemme tulleet.
Pawson sanoi, että USKO JA USKOLLISUUS ovat alkukielen mukaan sama asia. Ajattelepa sitä! Jos uskomme, olemme uskollisia. Samoin hän sanoi, että Joh 3.16 pitäisi kääntää tähän malliin: Niin on Jumala yhden kerran rakastanut maailmaa, että hän antoi yhden kerran Poikansa, ettei yksikään, joka häneen jatkuvasti uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hän eläisi jatkuvasti, iankaikkisesti.
Eli painopiste on siinä, että Jumala on kerran antanut Poikansa, että me eläisimme koko elämämme uskoen häneen. Ei niin, että Jumala aina vaan antaa Poikansa, ja jos me satumme kerran sanomaan, että uskomme häneen tai joskus olemme uskoneet, niin se riittää. Itselleni tulee taas mieleen Jeesuksen vertaus 10 neitsyestä. He kaikki odottivat Herraa, mutta viisi ei ollut valmiina kuitenkaan Herran tullessa, ja he pettyivät pahasti.
Kyse on siis KILVOITTELUSTA, vaikka Pawson ei käyttänyt sitä sanaa. Meidän tulee elää vaeltaen Jeesuksen seurassa, seurakuntayhteydessä, uskossa, ehtoolliselle osallistuen ja rukoillen. Ja se kaikki on Herramme työtä meissä, ei meidän omaa tekemistämme. Kun opetuslapset kysyivät, miten he voisivat tehdä Jumalan tekoja, Jeesus vastasi: "Se on Jumalan teko, että uskotte häneen."
Huomaan itse, etten kykene uskomaan enkä rukoilemaan, ellei Herra vaikuta. Nyt on taas rukoileminen ollut tosi vaikeaa. En kykene, osaa enkä jaksa keskittyä. Herra auttakoon ja sytyttäköön niin että rukous maistuu jälleen. Voin rukoilla jonkin verran ja jotakin, mutta en pysty keskittymään siihen kuten toivoisin.
Lopuksi vitsi. Sekin tuli TV7:sta. Pentti Holi kertoi kuulleensa sen Israelin televisiosta.
"Mies meni hakemaan henkivakuutusta.
- Miten vanha te olette, virkailija kysyi.
- 97v.
- Niin vanha, en voi antaa vakuutusta.
- Mutta isänikin sai, ja hän on töissa rakennustyömaalla.
- Minkäs ikäinen hän on?
- 128v.
- Tulkaa ensi viikolla, kun johtaja on paikalla tiistaina.
- En voi tulla silloin.
- No, miksi ette?
- Silloin on isoiäsäni häät.
- Minkäs ikäinen hän sitten on?
- 147v.
- Niin vanha, ja onko hän sitten tosiaan menossa naimisiin?
- No, ei hän muuten menisi, mutta kun vanhemmat vaativat... "
Näin siis Israelin radiosta kuultua.
Ari on tulossa pian kotiin, menemme kirkolle neljäksi rukoilemaan. Kalevi Lehtinen on tulossa seurapuhujaksi, ja odotamme väenpaljoutta. Minulla ja ryhmälläni on kahvitusvuoro tänään.
Siunattua alkanutta viikkoa, sinulle arvoisa Lukijani!