Kategoriat: Muu kirjoitus
Pohjalaisessa isänpäivänä
Kännykällä saa helposti yhteyden juuri siihen ihmiseen, jolle on asiaa. On melkein kuin olisi paikalla, kun voi puhella missä vain suoraan tahtomalleen henkilölle.
Jos lapsi tai nuori tarvitsee kyytiä tai on epäselvää, milloin pitää hakea ja mistä, on hyvä, jos hänellä on kännykkä. Mutta onko meidän tarpeen laittaa viestiä jokaisesta liikahduksestamme, kysyn itseltänikin.
Sosiaaliset taidot kuihtuvat operaattorien myötä. Junassa sen huomaa erityisesti. Toisten matkustajien kanssa ei vaihdeta sanaakaan, mutta kielet laulavat kännykkään. Vaunussa olijat pääsevät mukaan toisten ihmissuhderiitoihin, rakkauden tunnustuksiin tai muihin keskusteluihin. Kuitenkin kukin on yksin, vaikka keskustelu vieruskaverin kanssa voisi piristää.
Yhteyttä läsnä oleviin ihmisiin ei synny kännykkä korvalla. On ilmeisesti vähemmän pelottavaa puhua äänelle, kuin katsoa elävää ihmistä silmiin samalla, kun puhuu hänelle! Kuitenkin katsomalla ihmistä kasvoihin peilaamme omaa kuvaamme hänen kauttaan itsestämme. Minä olen sellainen, mitä kohtaamani ihmiset viestittävät minulle. - tästä rakentuu käsitys itsestäni, vaikka se ei olisikaan totuus minusta tai sinusta. Epäilyttää, olenko edes olemassa, jos kukaan ei näe.
Senkö takia nuoremme ja lapsemme ovat niin ahdistuneita, kun eivät tiedä, ketä he ovat? Puuttuuko silmiin katsovia "peilejä", jotka kertoisivat nuorelle, että hän on tärkeä? Ehkä nuori yrittää keksiä "kuka olen" ja "välittääkö kukaan". Tämä on aika kärjistetty kuvaus, mutta mitäpä, jos se onkin totta?
Meillä on olemassa vain tämä hetki. Kunpa voisimme kohdata sen hetkisen tilanteen, jossa olemme. Se taitaa vaatia uskallusta. Kiire, näennäinen tai todellinen, tekee sen, että harvoin olemme fyysisesti siellä, missä olemme henkisesti. Kahdessa paikassa olo repii ihmistä hajalle.
Kännykkä on hyvä renki, mutta huono isäntä vanhaa sanontaa muunnellen. Kaikki, mikä ohittaa kaikista tärkeimmän elämässämme, on huono asia. Hyvä on parhaan pahin vihollinen. Jokainen voi kohdallaan miettiä, mikä on tärkeintä elämässä. Kun sisin on järjestyksessä, ulkoiset asiatkin asettuvat paremmin kohdalleen. Apu löytyy ihmisen ulkopuolelta, mutta se ei ole kännykkä!