29.08.2008 - Viikonloppu jälleen

Sataa ja paistaa

Perjantai, illansuu.

Tänään laitoin postiin nipun juttujani kahdelle eri kustantajalle. Kannatti laittaa, sillä postimaksu nousee maanantaina : ) No, en kyllä muistanut tuota, vaan ajattelin, että paras pistää juttuja menemään ennen kuin alan jänistää.

Totta puhuen alan ränsistyä nuukailussani, sillä selvää lipsuilua on havaittavissa: tänään lähdin töistä mutta unohdin lähtiessäni ottaa tyhjän kaljatölkin koulun seinän viereltä. Yritin tosissani takoa asiaa päähäni, mutta unohdin silti. Toivottavasti joku toinen bongaaja löytää sen ja tulee onnelliseksi!

Piti ruveta kirjoittelemaan, kun on niin levoton olo. Sellainen levoton, ettei pysty keskittymään mihinkään. Työläs viikko takana kaikkineen ja nyt kun on viikonloppu alkamassa, en osaa rauhoittua.

Olen menossa Arin luo, mutta en jaksa aivan vielä. Samalla reissulla käyn kaupassa. Terolla on pari kaveria viikonlopun vietossa meillä; kivoja poikia. Lähtivät moottoripyörillä hengaamaan jonnekin, Tero kyydissä. Huomenna aikovat telttailemaan. Makkaraa ja limsaa kyytipojaksi. Olen kiitollinen, että nuo eväät riittävät.

Kuuntelin alkuviikolla erään itseäni nuorempien naisten keskustelua uimapaikan pukukopissa. Toinen selosti raskasta viikonloppua mökillä. Ystäväpari kylässä. Näiden parivuotiasta piti vahtia päiväsaikaan ja yöllä piti vahtia miehiä, etteivät pääse hukkumaan, kun kännäsivät illan ja yön. Hohhoijaa.

Kai se on niin, että jos ei ihmisellä ole muuten rankkaa, niin hän kehittää sen itse jostain. En kerta kaikkiaan jaksa tuollaista kännäysmeininkiä ensinkään. Ei siis voisi vähempää kiinnostaa, vaikka sanonta onkin kulunut!

En tiedä montako kuukautta saan odottaa jotain palautetta noista kustantamoista. Tai kenkää näytetään heti alkuviikosta :( Saa nähdä. Se ei pelaa joka pelkää, joten kun olen leikkiin ryhtynyt, aion pysyä pelissä.

Itse asiassa minulla on mielessä jo muitakin kirjan aiheita, mutta kun nyt saisin edes tämän väännettyä. Tällä hetkellä on alle sata sivua kirjoitettuna.

Ilmoittauduin kahdelle kirjalliselle kurssille. Toinen on joku proosajuttu, jota vetää paikallinen kirjailija keskiviikkoisin syyskuusta lähtien. Toinen on runolauantai kai kerran kuussa tai mitenhän se lienee. En tiedä, yritänkö haukata liian suuren palan, kun ilmoittauduin kahdelle, mutta aikapa sen näyttää.

Viime päivinä on sydämessäni soinut Jumalan ylistys! Olen rukoillut paljon ja muistanut rukoilla jopa kielillä, mikä tahtoo unohtu, vaikka se armolahja on myös rakentumiseksi annettu. Sain lahjan yli 20v sitten ja sitä oli tärkeää käyttää.

Se puhkesi esiin lukiessani erästä kirjaa, jossa kirjoittaja sanoi, että kun mieleesi nousee outoja sanoja, sano ne ääneen. Minullehan tuli mieleen heti jotain kummallisia sanoja ja sanoin ääneen ne. Ajattelin, että on minulla melkoinen mielikuvitus.

Mutta seuraavana päivänä, kun ajattelin asiaa, tulivat taas ne samat sanat mieleeni: en olisi millään muistanut niitä oman muistini varassa. Vähitellen tuli lisää sanoja ja myös eri kieliä. Jokaisessa kielessä on eri painotus tai sävy, joka kai heijastaa rukouksen sisältöä. Erään sanan tunnistan ja se on "grazie" eli kiitos.

Pyhä Henki antaa tuon lahjan uskovalle, uudestisyntyneelle ihmiselle rakennukseksi. Se on rukouskieli. Siihen voi saada myös selityksen joko itse tai joku toinen. Raamattu kehottaa pyytämään selittämisen lahjaa, jos puhuu kielillä.

Armolahjoja ei voi ansaita eikä saada palkinnoksi hengellisistä urotöistä. Ne ovat lahjoja, jonka Pyhä Henki antaa, jos hyväksi näkee. Uskova itse rakentuu rukoillessaan kielillä. Voit lukea Uudesta Testamentista tuosta asiasta, esim. 1 Kor 12,13 ja 14 luvuista.

Nyt taidan painella sairaalaan ja kauppaan, sillä tuli mieleeni yksi tarina, joka täytyy kirjoittaa tänään vielä : )

Hyvää ja siunattua viikonloppua Sinulle!