09.05.2008 - Kuullaanko rukoukset?

Aika ajoin tulee pohtineeksi rukouksen merkitystä. Kuullaanko rukoukset, vastataanko niihin?

Olen alkanut luottaa siihen, että yöllä herätessä on syytä nousta ja rukoilla. Viime yönä heräsin klo 4.15, jolloin minut useasti on herätetty. Mielessäni on silloin ollut monta kertaa eräs tietty lähetti. Tänä aamuna huomasin myös viestin kännykässä: erään ystävän mies oli joutunut lähtemään sairaalaan puolen yön maissa. Oli siis aihetta rukoukseen.

Minulla on ollut joskus rukousvihko, joka sitten jossain vaiheessa on jäänyt pois käytöstä. En osaa sanoa miksi. Tällä hetkellä minulla on useita kuukausia ollut seinällä silmieni edessä paksulla tussilla kirjoitettuja nimiä ja asioita pahvisivuille. Välillä lisään jonkin nimen. Jokainen nimi poikii ison ketjun uusia nimiä tai asioita.

Tuollainen nimi/asialista helpottaa muistamista. On monia, joita tahtoisi muistaa rukouksin, koska se on paras lahja kenelle tahansa, että tulee rukouksin kannetuksi. Kun pitemmän aikaa tuijottelen kyseistä listaa, se jossain vaiheessa jää näkömuistiini.

Haluan rukoilla erityisesti ystävieni puolesta. He ovat kullan arvoisia. Lisäksi ovat sukulaiset, lähetit, jotkut kristilliset järjestöt, työkaverit. On kotisivujen kautta tulleita tuttavuuksia ja muita. Itse olen tarvinnut ja saanut paljon rukousapua. Joskus tuntuu, että aina olen pyytelemässä esirukousta, mutta olen kokenut sen kantavan. Vastaavasti rukoilen itse niiden puolesta, joilta pyydän esirukousta. Ja niiden, joiden puolesta Pyhä Henki kehottaa.

Joskus olen ollut Arin luona ja henkisesti syvässä kuopassa. Yhtäkkiä olen saanut jostain ihmeellisen voiman nousta ikään kuin kuilusta valoon. Uskon, että esirukoukset ovat nostaneet. Koen rukouksen voiman.

Kun edessäpäin on merkittäviä tilanteita, alan rukoilla. Kun tilanne sitten on niin lähellä, että on pakko tehdä ratkaisuja, luotan siihen, että miten ne ratkaisen, ovat vastauksia rukouksiin. Ensin on rukoiltava, sitten toimittava. Joskus on toimittava luottaen, että olen johdatuksessa, vaikka en ole juuri sitä asiaa erityisesti osannut rukoillakaan.

Koen että lapset ovat olleet suurena apuna rukoilemisessa. Tarkoitan, että nytkin juniorin kanssa rukoilemme iltaisin ja useimmiten aamullakin yhdessä. Päivän asioita, sekä lisäksi sota-asu(Ef 6 lopussa) ja Herran siunaus Israelille, Jumalan silmäterälle, Raamatun kehotuksen mukaan. Joskus luemme Isä meidän pelkästään, jos on kiire tai jostain muusta syystä.

Minulle on vaikeampi rukoilla yksin kuin yhdessä toisen kanssa. Joillakin on toisinpäin. Ylipäänsä koen, ettei rukoileminen ole helppoa. Toisin sanoen ellei Pyhä Henki vaikuta rukoilemista, en siihen kykene. Joilla on erityinen esirukouksen lahja, voivat rukoilla tuntikausia huomaamatta ajan kulua. Toisaalta uskon, että siinäkin voi harjaantua, mutta joka tapauksessa rukous on lahja, eikä ihmisen ansio tai hyvyys.

Aikoinaan sovimme erään ystävän kanssa yhteisen rukousajan klo 21 miestemme pelastumisen puolesta. Jumala vastasi tuohon rukoukseen. Nykyisin se on Arin ja minun, sekä erään ystävän yhteinen sopimusrukousaika toistemme puolesta. Uskon, että sopimusrukouksella on erityinen merkitys.
Matt 18: 19. "Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa."

Eilen tuli odottamani "off-päivä". Arin römppäkunto kääntyi nousuun, ja minun mielialani laski samassa suhteessa. Näin sen kuuluukin olla avioliitossa: olemme yhtä, ja toinen jaksaa kun toinen ei. Ja päinvastoin. Sitten kun kumpikaan ei jaksa, Jeesus kyllä kantaa molemmat. Siihen saamme luottaa.

Nyt odotan mielenkiinnolla, onnistuuko huominen market-reissumme Arin kanssa! Viime lauantainahan olimme Eurossa, ja se lienee ollut Arin ensimmäinen kauppareissu sitten varhaisen keski-iän. Seuraava kohteemme on Prisma, joka on isompi market vähän kauempana joten haasteellisempi. Ei vain ulkoisesti vaan myös henkisesti, ainakin minulle.

Arin ulkoilusta kenties saama tukkoisuus vähän mietityttää, mutta rukouksin tätäkin asiaa valmistellaan. Tähän asti olemme päässeet kirkkoon uskon varassa, rukouksen voimalla. Jospa nyt olisi aika laajentaa reviiriämme. Sekin tapahtuu vain uskon varassa, näyn varassa, rukouksen voimalla. Ehkäpä sinä, Lukijani, voit olla mukana rukoilemassa?