24.04.2008 - Ainutlaatuinen vieras

Eikös se ole aika ihmeellistä, että tytär on siellä Skotlannissa hoitelemassa lapsukaisia, ja näiden äitiliini päättää tulla Vaasaan tutkimaan kielikylpyasioita. Tytär oli kertoillut Suomen kaksikielisyydestä, ja tästä innostuneena kyseinen rouva päätti tehdä lopputyönsä aiheeseen liittyen. Ja sepäs sattui sopivasti, että tyttären luokanvalvoja lukiossa oli myös englanninopettaja, joka sitten erittän ystävällisesti kutsui kyseisen mamman heille täksi viikoksi. Niinpä sitten eilen tapasimme Terhin perheen jäsenen tältä talvelta.

Meillä oli mielestäni todella antoisa ilta. Olin varautunut sanakirjaan, mutta en ehtinyt vilkaista sinne päinkään. Hyvä kun ehdimme kiskaista lohipotut poskeen, kun puhuimme niin kovasti. Luulisin puhuneeni englantia, mutta välillä ruotsia ja joskus elekieltä ja ties mitä.

Kävimme myös läheisellä Edvinin polulla kävelemässä ja juniori keitti teetä sillä aikaa. Oli todella hauska nähdä, miten Orsi naamaili juuri kuten Terhi: uskomatonta! En tiedä kumpi on opettanut kumpaa, mutta yhdennäköisyys oli ilmeinen. Pääsin käsitykseen, että siellä perheessä on samat hullutukset kuin meilläkin: jatkuvasti näkyy naamataulu oven syrjästä kallellaan erään ilmiön mainitakseni.

Tällä viikolla edellinen juttuni on ollut Hesarissa ja Pohjalaisessa. Katsotaan mitä seuraavaksi saan kirjoitettua. Nyt on mennyt aika lukemiseksi. Olen ollut aika uupunut. On niin monenlaista raskasta tapahtunut, että pitää paeta jaksaakseen normikuviot. Tosin monia rukousvastauksiakin on tullut, ja niistä kiitos Jumalalle.

Huomisaamuna menen open sijaiseksi, ja se on ihan hauskaa, vaikka tiedänkin, että viikonloppu menee lepäilyyn. Aion kyllä mennä Arin kanssa ulos, jos mahdollista.

Ei nyt juttu lennä, joten lopetan. Siunattua viikon loppupuolta lukijalle!