23.02.2008 - Arvostan lomaa : )

Joskus loman alkaessa jää stressi päälle niin ettei pysty rentoutumaan. Itselleni ei käynyt onneksi niin. Kun työt loppuivat eilen, kävin ostamassa munkkikahvit ja menin Arin luo nautiskelemaan Sydämen asiaa katsomalla tv:stä Arin kanssa. Ari sai jälleen kerran vain tuoksut, kun minä ahmin munkit ja kahvit.

Tänään sama ihanuus jatkui. Päivä oli kaunis: aurinko paistoi joten oli lähdettävä sauvojen kanssa avannolle. Olen käynyt vain pari kertaa tämän vuoden puolella siellä, kun aina on satanut tai ollut muuten kurja sää. Aurinko pakotti liikkeelle vaistomaisesti, vaikka kurkku on ollut edelleen kipeä.

Otin pari kuvaa Hietasaaren rannasta. Rohkeat luistelijat painelivat jäälle, kuten kuvasta näkyy. Minä menen mieluummin reilusti suoraan veteen. Tuollainen luistelu ritisevällä jäällä ei ole mistään kotoisin minun mielestäni. Jännittää nyt sitä, että pettääkö jää vai ei. Minulle ei moinen
jännitys sovi. En pidä jäällä kävelystä tai autoilusta myöskään, vaikka minulle väitettäisiin, että jää on viisi metriä paksua. Mistä sen tietää, onko se JOKA PAIKASTA.

Palatessa nautimme Arin kanssa ihanasta viulukonsertista kesäisen järven rannalla. Totta se on! Arin tv.stä näkyy nyt kristillinen kanava eli siis tv 7. Hänen huoneensa tv:hen on asennettu digiboksi, ja ihan oikeaa sorttia vielä. Minä itse olen onnistunut hankkimaan kortin, jolla näkyy parilla kympillä vuoden ajan kyseinen kanava. En meinaa uskoa todeksi.

Tänään siis katsoimme Serguei Popovin konsertin. Muutakin hyvää ohjelmaa tuli. Ari vaikutti tyytyväiseltä. Ymmärsin kyllä, että on sieltä tullut sellaistakin ohjelmaa, mikä ei ole miellyttänyt, mutta kehotin häntä vetämään päiväunet aina sellaisessa kohdassa.

Yksi hyvä Raamattuopetuskin tuli. Keskeinen sanoma siinä oli seuraava. Kun ihmisellä on unelma tai näky, aina löytyy niitä, jotka yrittävät tehdä tyhjäksi sen. Profeetta Esra kiipesi lavalle syystä että Jumalan sanan julistus sujui sieltä paremmin, ja ihmiset kuulivat kaiken. Lava ei ollut itse tarkoitus, vaan keino saada hoidettua asia.

Samoin meillä on erilaisia lahjoja, kykyjä ja tehtäviä. Vihollinen yrittää kolmen eri keino kautta saada meidät pois Jumalan suunnitelmasta. Jeesuksen kohdalla se tapahtui mm. silloin, kun hän oli ristillä. Ihmiset sanoivat: astu alas, jos olet Jumalan poika. Meillekin vihollinen sanoo: mikä sinä luulet olevasi. Saamme sanoa: olen Jumalan lapsi. Sitä asemaa vihollinen yrittää horjuttaa Jumalan omilta.

Sen jälkeen vihollinen yritti vedota Jeesuksen kyvyttömyyteen hoitaa tehtävää, jonka oli saanut: muita hän on auttanut, mutta itseään ei voi auttaa. Samoin hän yrittää saada meidät uskomaan, ettemme kykene suoriutumaan tehtävästämme.

Kolmaskin pointti opetuksessa oli, mutta en jaksa muistaa, mikä se oli. Mutta jo näinkin tykkäsin opetuksesta. Eli ei pidä horjua. On selvää, että kutsumustamme yritetään vesittää. Puhuja kertoi esimerkin näyttelijästä, joka oli hyvä osassaan. Katsomossa oli kuitenkin mies, joka alkoi herjata ja huudella. Tässä näyttelijä meni lankaan: hän hämmentyi huutelusta, ja meni siten mukaan. Hän ikään kuin astui alas näyttämöltä, omasta roolistaan, tehtävästään. Sitä ei pitäisi tehdä.

Kyse on tietysti vertauksesta, eikä siitä, että joku on jossain lavalla tai toisten yläpuolella. Lava kuvaa vain asemaa jossa kukin meistä on ajatellen omaa "rooliamme" elämässä. Ei pidä astua pois tehtävästään, vaikka toiset herjaavat, vähättelevät, pilkkaavat.
Sen tähden on tärkeää itse tutkia rukoillen Raamattua. Kaikki opetus pitää tutkia, eikä uskoa ihmiseen. Itseensäkään ei pidä luottaa, sillä Jeesus sanoi, ettei hän uskonut itseään ihmiselle, sillä hän tiesi, mitä ihmisessä on. Pyhä Henki on ainoa opas, joka kirkastaa Kristusta meidän sydämessämme. Oma sydämemme tulee todistaa, että olen Jumalan lapsi. Pyhän Hengen pitää antaa se sama todistus, ja kun hän sen tekee, me uskomme ja tiedämme totuuden.

Nuorena uskovana katsoin ylöspäin monia hengenmiehiä. Jumala pudotti yksitellen kaikki alas. Jumala tahtoo, että katsomme vain häntä ylöspäin. Jokainen ihminen on kuitenkin pieni ja erehtyväinen. En tarkoita tietenkään ettei pidä kysyä neuvoa, ottaa oppia, arvostaa tai kuunnella toisia uskovia.

Tarkoitan sitä, että luottaa myös omaan kykyynsä arvostella asioita. Jos joku asia on omasta mielestäni lööperiä, niin luotan siihen, vaikka muut uskoisivat sian säkkeineen. Tämä edellyttää tietysti sitä, että itse valvoo tilaansa, rukoilee, lukee Raamattua ja elää seurakuntayhteydessä. Yksinäinen puu ei pala: yksinäinen uskova menee helposti harhaan.

Seurakuntayhteys ja toiset uskovat vahvistavat armolahjoineen omia ajatuksiani. Luotan vain profetioihin, jotka vahvistavat sen, minkä jo tiedän. Olen ikään kuin ajatellut asian olevan jotenkin, mutta epäröin tai olen epävarma. Tiedon sanan tai profetian kautta saan vahvistuksen, että asia on, kuten arvelinkin. Usein vielä Raamatusta nousee jae tai sana, joka vahvistaa asiaa.

Vielä lopuksi päivän möhlä. Vein naapurille kukkasia suruviestin johdosta. Tie heille oli liukas, ja arvelin oikaista aidan yli omalle takapihalle. Aita oli kuitenkin aika korkea, ja kupsahdin ruusupensaaseen päälleni. Eihän siinä mitään outoa ole tietenkään. Harmi vain, että juniorin kaverit olivat juuri takapihalla lähdössä pulkkamäkeen(neljä 16-17v nuorta miestä). Ensi tutustuminen Teron äitiin oli siis yllättää tämä päällään pusikossa. Samapa se on, vaikka totuus paljastuu heti alkuun. Parempi onkin. Nyt saan siis olla ihan rennosti oma itseni.

Hyvää viikonloppua, arvoisat lukijani!