31.01.2008 - Journalistit junassa

Olen revittänyt iloa huomisesta matkasta Ryttylään lehtiavustajakurssille Kaisan kanssa. Kerronpa teille lipunostoreissusta.

Menin autolla töihin aamulla, ja jätin auton radan toiselle puolelle; voin helposti kävellen käydä ostamassa liput meille molemmille(Kaisalle eläkeläislippu, minulle nuorisolippu; Kaisan arvion mukaan). Kävelinkin sitten. Päästyäni luukulle totesin, että kukkaro on autossa. Aseman eteen on rakennettu pyörätuoliluiska, jota pitkin pääsee ulos, ja takaisin autolle sinne radan toiselle puolelle. Astelin luiskaa(nämähän ovat minulle tuttuja, joten hallitsen homman), ja lensin pitkin pituuttani kuin leppäkeihäs niin sanotusti. Selälleni.

Onneksi kunnon talvivarustus ja reppu selässä ynnä kahdet lapaset takasivat sen, että vain vasen keskisormi on mustelmilla. Ehkäpä se iskeytyi tatamiin ensimmäisenä. Köpöttelin sitten hakemaan rahamassikan.

Siis eläkeläislippu ja tavallinen. Tutkailin lippuja; vähän olivat kalliit mielestäni, mutta täti luukun takana viestitti, että eikö nyt vilkaisulla näe, että oikeat on. En kehdannut paria minuuttia kauempaa tähyillä lappusia, vaan olin muka hyväksyvinäni ne, ja rohkeasti vaan samaa luiskaa alas kaatumatta tällä kertaa.

Autoon päästyäni tutkin liput, ja totesin, että Kaisalle reissu taitaakin olla nuorennuskohennus, sillä tullessa hän ei enää matkustakaan eläkeläislipulla. Siis väärä lippu tulomatkaksi. Nyt revittelin pirssillä aseman portaitten eteen(melkein). Saman tädin luukulle. Hän oli vähän ihmeissään comebackistäni.

Nyt vaihteeksi kone alkoi ryppyillä. Toisenkin tädin piti tulla selvittämään, että tietska suostui palauttamaan tililleni parikymppiä, ja Kaisa pääsi myös tulomatkaksi eläkeläisen kirjoihin. Huh, huh, onnistuihan se viimein. Työlästä on eläkkeelle pääsy.

Kotiin päästyäni rupesin tarkastelemaan kurssiaikataulua. Kaisahan sanoi, että ehdimme olla loppuun asti, kun tulemme sillä junalla, joka viimeiseksi saapuu Vaasaan. Totesin, että olin ostanut tulomatkan liput junaan, joka lähtee Riihimäeltä JUURI ENNEN päivällistä, joten emme millään voi tulla vielä sillä junalla. Siis väärät liput.

Onneksi pilettikonttori oli jo kiinni. Uskon että saamme Kaisan kanssa tulomatkan liput vaihdettua siihen myöhempään junaan, niin että ehdimme vielä ruokaillakin ennen lähtöä. Kuka nyt Vaasassa haluaisi olla lauantai-iltana jo ennen klo 21! Ei kukaan. Eivät ainakaan nämä kaksi junailevaa journalistia.

Tämä kurssi on varmasti erittäin siunattu ja avartava. Jo nyt se on kirvoittanut monta naurua ja tuonut ilon pilkettä silmään. Kunhan ensin päästäisiin sinne asti. Kerron sitten miten kävi.