29.01.2008 - Hyvän päivän ilta

Kuljemme ahdingosta ahdinkoon, mutta voittosaatossa Kristuksessa

Leivät ovat uunissa paistumassa. Kehittelen reseptejä, jotka ovat toinen toistaan helpompia. Kuitenkin tuore, vastapaistettu leipä on ihanaa, olipa resepti mikä hyvänsä. Kohta pääsemme taas maistelemaan.

Oli metka juoni eräässä Sydämen asialla -sarjassa, jonka sairaalassa Arin luona katsoin. Siinä kaksi pojankoltiaista teki pikku näpistyksiä. Kerran he varastivat erittäin vaarallisen lyijypötikän, tietämättä, että se tappaa, jos sen avaa. Heillä oli tarkoitus räjäyttää se kavereiden kanssa, koska varmaan saataisiin aikaan kunnon jymäys. Poliisit kertoivat kouluissa asiasta, ja kehottivat palauttamaan, jos joku tietää asiasta. Toinen kaveri perääntyi, toinen ei.

Poliisit saivat viime hetkellä vihiä, että poikajoukko aikoo räjäyttää pötikän. Eräs poliiseista juoksi pojan kiinni, jolloin tämä putosi rotkon reunalle, josta poliisi vaivalloisen uurastuksen kautta sai hänet pelastetuksi, eikä myrkkykään päässyt irti pakkauksestaan.

Poliisia juhlittiin. Kuitenkin ylikonstaapeli totesi sankarille, että pojan äiti ei ollut tyytyväinen. Hän suorastaan syytti poliisia. Mistä ihmeen syystä, sankari äimisteli. No, sankaripoliisi oli vaarantanut pikkunappulan hengen, kun oli ajanut tätä takaa, jolloin huligaani putosi kuilun reunalle!

Mitä tästä opimme? On ihmisiä, jotka ovat valmiita puolustamaan kullanmurujaan, vaikka nämä tekisivät mitä hyvänsä. Eli syyllisiä ovat muut: yhteiskunta, poliisit, opettajat, hoitajat tai kuka tahansa, mutta ei asianomainen. Vastuu on muilla, ja rötöstelijällä on oikeus tehdä mitä tahtoo. Vastuunpakoilua, sanon minä.

Eilen kävin pitkästä aikaa avannolla. Pitkällinen flunssa esti ja lorvikatarri iski päälle. Sitten, vähän ennen kuin jänishousut kasvoi jalkoihin, ampaisin matkaan. Vesi tuntui harvinaisen raikkaalle, mutta tosi hyvä mieli oli, kun viimein taas onnistuin pulahtamaan.

Viikonloppuna, jos onnistaa, "journalistit junassa" - kaksikko matkaa Ryttylään lehtiavustajakurssille. Olen odottanut tuota koulutustapahtumaa monenlaisella mielellä, ja vieläkin mietin, miten käy. Aikahan kaiken näyttää, joten ensi viikolla olen tässäkin asiassa huomattavasti viisaampi.

Eilen sain mahtavan haasteen lähteä naistenpäiville puhumaan samasta aiheesta, josta puhuin lokakuussa Ryttylässä. Eli naisen ja miehen suhteesta - aihe on laaja, mutta minulla on siihen oma perspektiivini. Mustat ja valkoiset kengännauhat pakataan taas reppuun piirtoheitinkalvojen kera. Jos Herra suo, niin olen menossa mielelläni. Paikka on Hämeenlinnan lähistöllä(katsoin nettikartasta).

Nyt leivät uunista, iltarukoukset juniorin kanssa, ja lukemisten jälkeen nukkumaan. Pidämme Raamattutietokilpailua, jossa juniori tietää vastaukset melkein kaikkeen, mutta kumma kyllä: minä tiedän ne, mitä hän ei tiedä.

Eilen aamulla heräsin toistamiseen uneen juutalaisista, joten rukousta varmasti tarvitaan. Se oli sen merkki.

Kuitata saamme kiitoksella
hyvät päivän hetket
nekin jotka pieleen meni
maksoi ristillä isoveli
Jeesus, Jumalan poika

Nukkumaan käymme varmuudessa
hän ei meitä jätä
heräämme sitten täällä tai poissa
olemme turvassa Isämme koissa
toivo on meillä varma
Jeesus on luja turva.