26.01.2008 - Vapaapäivä

Minulla piti olla meno tänään mutta järjestin itselleni vapaapäivän. Kukapa sen muu tekisi kuin minä itse! Kävin eilen Arin luona, mutta olin niin poikki, etten edes sopinut sunnuntain kotiintulosta ja kirkkoon menosta, kun en jaksanut ajatella.

Arvaako joku, miten vietän vapaapäiväni? Ei varmasti kukaan keksi, että luen. Valtavan mielikuvituksellista! Mutta sitä se juuri on, ja tänään suorastaan ylitin itseni. Nimittäin olin lukemassa kirjaa Oikea äiti, ja luin kohtaa, missä inhottava Mack oli järjestänyt jotain todella pöyristyttävää, kun juniori pahaa aavistamatta tirkisteli oven raosta. Hän sai kovat lähdöt, jota ihmetteli suu auki. Kunnes selvisi, että hän säikäytti minut traagisella hetkellä. Ei hän voinut tietää, että eläydyn niin täysillä lukemaani.

Kirjassa on omaa tilannettani hipovia ajatuksia jonkin verran. Sen verran, että pystyy eläytymään. Sain juuri kirjan 591 sivua onnelliseen loppuunsa, ja voin ajatella elämän jatkamista. Tosin minulla on neljä muuta kirjaa kesken lukemisen lukuun ottamatta Raamattua.

Kirja herätti ajatuksia, miksi joissakin perheissä, kuten kirjan tapauksessa, joku perheenjäsen alkaa käyttää huumeita, ja vanhempien hyvistä yrityksistä huolimatta kyseinen perheenjäsen kokee, ettei hän ole koskaan saanut mitään, ja muita vain on rakastettu, esimerkiksi.

Senkin asian kirja toi esille, miten huomaamatonta on äidin työ: hän on itsestäänselvyys usein, eikä hänen tarpeisiinsa tai toiveisiinsa muut kiinnitä välttämättä huomiota. Ja kuitenkin, miten palkitsevaa on olla äiti! Kirjassa oli sikäli erikoinen perspektiivi, että isosisar joutui äidin asemaan äidin sairauden takia, ja isä oli häippässyt paikalta muuten vaan. Sekin satutti, että sen kerran kun isosisko oli hetken poissa kotoa, siellä sattui kaikenlaista, ja tapahtumat yritettiin laittaa isosiskon välinpitämättömyyden tiliin. Vaikka hän oli vuosia ollut vain perhettä varten, sekään ei ollut tarpeeksi. Kuten sanottu: kirja herätti joitakin tuttuja tuntemuksia, vaikka ne eivät olekaan samoja kuin kirjan tapaukset. Näin voimme löytää itsemme toisten kohtaloissa, vaikkapa kuvitelluissakin.

Onneksi saatiin talvi, sillä tuntuu jotenkin luvattomalle odottaa kevättä ellei talvi ole ensin vieraillut. On vähän pakkasta, ja luntakin. Olen rämpinyt vaihteeksi pohjamudissa hengellisellä rintamalla, ja löytänyt itseni taas alaluokilta. Niin pitää ollakin. Emme voi rakentaa elämäämme oman kasvumme varaan. Sen on oltava kokonaan ristin varassa, Jeesuksen varassa, hänen työnsä varassa. Omat jutut joutavat konkurssiin.

Sanouduin irti eräästä johtokunnasta. Ehkäpä oma reitti alkaa vähitellen raottua. Sitä mukaa kun ymmärrän, mikä ei ainakaan ole ominta minulle, jää jäljelle se, mistä pidän eniten, ja mikä on minua varten. Lapsityö ainakin. Ja evankeliumin vieminen tavalla tai toisella. Jos Jumala suo, menen ensi viikonloppuna lehtiavustajakurssille. Rukoilen että matka estyy, ellei se ole Herrasta.

Useinkin joudumme etenemään tietämättä varmasti. On vain luotettava kuin suunnistaja kompassiin ja uskottava että rasti löytyy sitä seuraamalla. Kompassi on meillä Raamattu, rukous ja se, miten Jumala vaikuttaa meissä Pyhän Henkensä kautta tahtomista ja tekemistä. Ihmeellistä on jälkeenpäin huomata johdatus. Etukäteen se on vaikeampaa. Kuten joku on sanonut, että ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden.

Nyt viimein pukeisiin ja Arin luo. Juniorin kanssa suunnittelemme sauvakävelyä vielä ennen iltaa. Leipääkin on tarkoitus leipoa, joten paras panna toimeksi. Hyvää viikonloppua jokaiselle!