21.01.2008 - Pyhäkouluja tällä viikolla

Eilinen päivä oli ihana katsottuna tämän päivän tähtäimestä. Eilen makasin kuin kuollut hylje juniorin ilmaisun mukaan. Koko päivä meni tosiaan tutkaillessani elämääni, jaksamistani ja tulevia päiviä. Rukoilin ja luin Raamattua ja muutakin.

Sen verran kävin ulkona, että pistäydyin Arin luona. Hyvä reissu. Luin Job-kirjaamme hänelle ja itselleni sekä Raamattua ja rukoilimme. Ari jäi hyvällä mielellä sinne, kun en rähjännyt kuten lauantaina tein yliväsymykseltäni. Juniori oli laittanut ruokaa, ja taas jatkoin lepoiluani.

Tuli mieleeni Helena Konttisen elämä. Hänellä oli merkillinen unissasaarnaamisen tehtävä. Erään kirjan mukaan Jumala määräsi hänelle ns. vaihetuspäiviä. Ne vaikuttivat kummallisilta, mutta lienevätkö ne olleet jotain samaa kuin minulla eilen. Eräänlaista välitilinpäätöstä Jumalan edessä. Kurjaa oloa, huonouden tunnetta, väsymystä, saamattomuutta ja turhautumista koko elämän suhteen. Mutta ilman tuollaisia päiviä en jaksaisi mennä eteenpäin.

Nyt pyhästi päätin, että on pakko yrittää järjestää itselleen tuollainen päivä useammin. En ole niin tarpeellinen, että minun pitäisi vouhottaa joka paikassa. Maailma menee menojaan, ja seurakunta ja kaikki tulevat toimeen mainiosti ilman minuakin, ainakin jonkin aikaa : ) Ei sota yhtä miestä kaipaa, sanotaan. Niinpä peruin huomisillan menon ja lauantaipäivän virkistysreissun. Joskus virkistyskin väsyttää, ja on parempi olla omissa oloissaan.

Jumala ei odota ihmiseltä muuta kuin että tämä on hänen kasvojensa edessä. Tiedän, että ainakin minun osani on noin autuas. Mutta uskonkos minä tuon? Ainakin unohdan ja alan touhuta kaikenlaista tärkeää, joka on kuitenkin vähemmän tärkeää kuin se tärkein. Martallekin Jeesus sanoi, että tärkeää on vain yksi, ja Marialla on hyvä osa, jota ei oteta häneltä pois.

Tänä iltana pidin ensimmäisen pyhäkoulun uudella alueella. Oli kuusi koululaista. Meillä oli ihan mukavaa keskustelua heidän kanssaan kaiken muun ohessa. Aiheena oli kaste, ja eräs pieni sanoi osuvasti, mistä on kyse: - Vauva on sen jälkeen Jeesuksen vallassa! Niin se on, ja miten ihana asia se on!

Huomenna on sitten koulupyhäkoulu, ja saamme sinne vieraaksi lähettimme, Ullan. Hänellä on aikamoinen lähtörumba menossa, sillä runsaan viikon kuluttua hänen tiensä vie Japaniin ensimmäiselle lähetyskaudelle musiikkityöhön ja opetustyöhön. Voit seurata linkistäni Ullan blogia. Olen eläytynyt mielessäni hänen ajatuksiinsa, sen verran kuin nyt pystyy omasta tilanteestaan käsin. Tosi jännittäviä aikoja hän elää. Jeesus olkoon hänellä voimana näinä päivinä.

Eilinen lukuelämys oli taas koskettava: Anna Yrjölän elämästä kertova kirja. Hän matkusti viiden lapsen kanssa ympäri maailmaa, kun mies oli omissa tehtävissään. Mitään ei puuttunut, kun Jumala täytti heidän tarpeensa. Todella rohkaiseva ja liikuttava teos. Sekin puhutteli, että vaikka lapset jossain vaiheessa eivät missään nimessä halunneet lähetyskentälle, niin sinne heidän tiensä vei: se oli ollut heidän elämäänsä, ja viitoitti heidän tulevaisuutensakin. Olisiko tuossa osviittaa myös meidän elämämme suhteen, tai lastemme elämän suhteen! Ainakin itse näen yhtäläisyyttä.

Päänsärky on alkanut hellittää. Kun vain osaan levätä niin uskon, että vähitellen pääsen kuntoon. Pitkällistä on tämä flunssa kuitenkin. Ja liekö edes vielä kunnon influenssa rantautunut tänne, tuskin! Mutta me saamme elää päivän kerrallaan luottaen Isämme huolenpitoon.