19.01.2008 - Matalalentoa

Ennen kirkkotilaisuutta

Tänään piti peruuttaa eräs tärkeä meno. Ja huomenna. Alkoi tuntua vähän siltä, että kohta eväät leviää, jos en välillä etsi sitä oleellisinta. Ei niin, ettenkö tee mielestäni jo nytkin sitä, mutta kuitenkin on taas tarkistamisen paikka. On vain yksi ainoa, jota Jumala meiltä vaatii, ja se on, että etsin hänen kasvojaan, olen hänen neuvottelussaan.

Useita ovia on ollut auki viime aikoina. Välillä on vaikea tietää, mistä mennä. Useammin kuin kerran olen "kiinnostuneen"(vieraskirjan kaveri) lailla ihmetellyt, eikö Jumala muka tiedä, etten minä ymmärrä hänen merkkejään! Olisi niin selkeää, jos rukoillessa kuulisi vaikkapa möreän äänen kuiskaavan: ÄLÄ MENE SINNE tai LUE RAAMATUSTA SE JA SE KOHTA. Kyllähän Jumala välillä kuiskiikin aika selkeästi, mutta usein hän sallii meidän vain haparoida ihmetellen eteenpäin.

Paljon useammin kyllä olen jälkeen päin selvästi nähnyt, että otin käteeni juuri oikean kirjan, Jumala antoi sanottavaksi juuri oikeat sanat jne. Itse asiassa järisyttävän usein hän ilmaisee itsensä! Kun niin tapahtuu, olen hämmentynyt ja hämilläni: Jumala ihan oikeasti puhuu, jos ei sanallisesti, niin kuljettamalla minua näkymättömin käsin ihan tarkasti.

Joskus hän sallii minulle sairautta. Kun olen petin pohjalla, ehdin kuunnella häntä paremmin. Tänä aamuna hän puhui seuraavalla tavalla. Ystävä soitti, ja keskustelimme eräästä hengellisestä ilmiöstä, ja totesimme, että Herra ei tahdo väsyttää omiaan tuolla tavoin, vaan kyseessä on vastustajan meininki. Pian tämän jälkeen tuli toinen puhelu, ja siinä oli kyseessä juuri edellä mainitun kaltainen tapaus! Silloin näin, että Herra pohjusti ja valmisti minulle vastausta, ja antoi heti ongelman, johon ratkaisu sopi!

Tämä on usein hänen keinonsa puhua: ensin tapahtuu jotain tiettyjä asioita, joita seuraa uusia juttuja, joita en ymmärrä. Sitten tapahtuu ehkä lisää jotain, ja jossain vaiheessa palapelin palat alkavat loksahdella kohdalleen! Siinä vaiheessa ymmärrän sen ensimmäisenkin kummallisen jutun selityksen.

Joskus menee viikkoja tai kuukausia, jopa vuosia, ennen kuin kummalliset sattumukset saavat selityksensä. Tämä on vakuuttanut itseäni siitä, että Herra ei tee virheitä. Kaikella on oma tarkoituksensa, vaikka en sitä heti ymmärrä. Usein suurimmat vastoinkäymiset tuovat suurimman siunauksen. Se, mikä näyttää ensin suurelta tappiolta, tuo suuren voiton. Suurin niistä on Jeesuksen näennäinen tappio ristillä. Lopulta se oli ja on ihmiskunnalle suurin voitto, minkä Jumala on valmistanut.

Vastoinkäymiset ovat joskus itse asiassa puhetta siitä, että Jumala on kanssamme. Sielunvihollinenkin tietää sen, ja yrittää lamaannuttaa toimintamme. Sehän ei toki tahdo, että Jumalan valtakunnan asiat menisivät eteenpäin. Miksi Jumala sitten sallii vihollisen kiusat? Miksi hän ei estä ja suojele meitä mokoman vastustajan työltä? Siksi, että me tarvitsemme vähän elvytystä rukouselämäämme.

Jos kaikki menee pelkästään sulavasti, emme rukoile ollenkaan. Olemme syntisiä ihmisiä, ja luonnostamme vastustamme rukousta, Raamatun lukua ja Jumalan sanan kuuloa. Jos ei Pyhä Henki vaikuttaisi tahtoa ja tekemistä, emme kykenisi pysymään hengellisesti hengissä ollenkaan. Mutta kun meille tulee hankaluuksia, kummasti tekee mieli rukoilla! Kun ei ole ongelmia, maistuvat maalliset huvit, lehdet ja turhan aikainen lörpöttely. Jumalan armo lopulta tekee mahdolliseksi koko pelastuksen ja hengellisen elämän.

Turhan aikaista lörpöttelyä ei ole hauskuus, vitsit, nauru tai vaikkapa runot, joita olen väsäillyt ilokseni viime aikoina, vaan sitä on panettelu, pahan puhuminen, juoruilu tai asiattomat puheet. Huumori on mielestäni yksi suuri Jumalan lahja ihmiselle. Puolison valinnassa on erittäin tärkeää, että puolisoilla on samanlainen huumori! Sillä voidaan häivyttää monet riidat ja eripurat.

Rukouselämän elpymisestä tulee mieleeni eräs vitsi. Matkustaja sanoi, että bussinkuljettaja pääsee varmasti taivaaseen, sillä kun tämä ajoi, hän rukoili koko ajan. Vastaavasti papista hän ei ollut ihan varma, sillä uni tuli tämän saarnaa kuunnellessa. - Tuossa on vinha perä! Bussinkuljettajan pelastumiseen ei toki vaikuta hurja ajotyyli, joka pakottaa matkustajaparat rukoilemaan, mutta jos papin saarna ei sitä tee, niin asiat ovat huonosti.