13.01.2008 - Mihin Jeesusta tarvitaan

Sunnuntai-illan ajatuksia

Jotkut sanovat, että sama Jumala se on, sanotaanko sitä sitten Allahiksi vai Korkeimmaksi vai miksi. On vissi ero Jumalalla ja jumalalla.

En taaskaan kuvittele kirjoittavani tyhjentävästi, mutta jos joku saisi edes pienen oivalluksen, niin hyvä. Samalla tietysti jäsennän omaa ajatteluani; siksihän minä yleensä kirjoitan, että tietäisin mitä ajattelen; )

Sillä Jumalalla, josta Raamattu puhuu, on Poika. Poika on ollut Isän tykönä jo silloin, kun tämä loi maailman. Siitä kerrotaan Sananlaskujen 8. luvussa.

22. Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.
23. Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.
24. Ennen kuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennen kuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.
25. Ennen kuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,
26. kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.
27. Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,
28. kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
29. kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,
30. silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;
31. leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.

Tämä Poika suostui tulemaan synniksi ihmisten edestä, koska Jumala näki, ettei ihminen kykene itseään pelastamaan. Niin kuin saastainen vaate ovat kaikki ihmisen hyvätkin teot Jumalan silmissä. Syntiinlankeemuksen jälkeen jokainen ihminen syntyy syntisenä ja tarvitsee armahdusta. Omat teot ovat ihmisen yritystä kelvata Jumalalle, mutta ne eivät voi pelastaa ihmistä. Ilman verenvuodatusta ei ole syntien anteeksiantamusta.

Niinpä Jeesus Kristus, Jumalan Poika teki Isän tahdon ja meni ristille sinun ja minun puolesta, että me saisimme armon Jumalan kasvojen edessä.

Ajattelepa Jumalaa linnoituksena. Siinä on portti. Jumala on pyhä, ja hänen kasvojensa eteen ei voi tulla mitään epäpuhdasta, mitään saastaista, vaan kaiken on oltava puhdasta. Linnoituksen ulkopuolella on pimeys.

Kun nyt ihminen haluaa päästä Jumalan tykö linnoitukseen, hän ei voi mennä omine rääsyineen. Hän tarvitsee puhdistuksen, puhtaat vaatteet. Kun hän menee portille, ovelle, hänen on pyydettävä siinä puhtaita vaatteita. Tuo portti, ovi, on Jeesus Kristus. Vain hänen kauttaan päästään kaupunkiin Jumalan luo. Jeesus sanoi: minä olen ovi. Jos joku käy minun kauttani sisälle, hän pelastuu. Joh 10.

Portille on jätettävä kaikki omat teot, hyvät ja huonot. On otettava vastaan LAHJAVANHURSKAUS, mikä tarkoittaa Toisen tekemää hyvää työtä(johon en siis itse kykene), eli siis Jeesuksen sovitusta minun puolestani.

Ajatteletko, että olet sentään kunnon ihminen, etkä tarvitse mitään lainahepeniä? Jos en kelpaa tällaisena, niin ei sitten mennä ollenkaan; jääkööt ne pirskeet väliin. Minä ajattelin aikoinaan noin. Ylpeys sen teki. Olin olevani sentään aika hyvä ihminen. Riittävän hyvä. Ei kai Jumalakaan mahdottomia voi vaatia. Mutta hän vaatii!

Hän vaatii täyttä puhtautta, enkä minä tai sinä siihen kykene. Vain Jeesus kykeni. Sen takia tarvitsemme häntä. Älkäämme ylenkatsoko ristiä. Ei ole muuta sovitusta Jumalan ja ihmisen välillä, kuin Jeesuksen risti. Siellä on veri vuotanut, ja se veri riittää pesemään puhtaaksi kaikesta synnistä, olkoot ne mitä laatua tahansa.

Niin usein kuin tarvitsemme syntejämme anteeksi, meidän tarvitsee vain pyytää, ja taas meidät puhdistetaan Jumalalle kelvollisiksi.

Kelpaako tämä sinulle? Minulla ei ole muuta toivoa. Ei ole muuten sinullakaan, eikä yhdelläkään ihmisellä ennen eikä jälkeen meitä. Tartu tähän toivoon ennen kuin on liian myöhäistä. Aikaa ei ole loputtomasti. Kun tulee kuolema, armon aika päättyy. Tai kun Jeesus palaa pian noutamaan omansa pois, tänne jää hän, joka ei ole antanut puhdistaa itseään.