Kategoriat: Muu kirjoitus

Kännykkäni täyttyy välillä viesteistä. Näyttöön ilmestyy teksti: viestimuisti täynnä. Sen jälkeen kännykkä ilmoittaa joka välissä, että viestejä ei enää mahdu. Tällöin viestejä on pakko alkaa poistaa. Se on tylsää hommaa. Viestit voisi poistaa painamalla nappia "poista kaikki", mutta tuntuu että pitäisi vielä kerran varmistaa, että kaikki on noteerattu. Siispä ei auta kuin katsoa joka viesti erikseen. Jos asia on hoidossa, voi viestin tuhota. Se on tehnyt tehtävänsä.

Näin on meidän ihmistenkin laita. Ei ole hauskaa painaa jarrua, suorastaan pysäyttää vauhtia. Työviikko menee nopeasti. Viikonloppuna olisi paljon sellaista tekemistä, mihin viikolla ei ole aikaa. Ystävien tapaamista, kyläilyä, siivousta, shoppailua - mikä ketäkin miellyttää tai on pakko tehdä. Joku itsessä sanoo, ettei oikein jaksaisi, mutta on pidettävä vauhtia yllä ehtiäkseen tekemään kaiken, mitä tahtoo. Tuntuu ettei vuorokaudessa ole tarpeeksi tunteja.

Kuitenkin elimistö sanoo tällaisten vauhtiviikkojen jälkeen: tyhjää viestit. Käsittele saamasi palaute. Muistele tekemääsi työtä. Mieti miltä sinusta tuntuu. Lepää. Usein ohitamme tällaiset viestit ja lisäämme kaasua. Tuntuu ikävältä miettiä tilanteita, jotka viikolla painoi syvemmälle, kun ei pystynyt käsittelemään asiaa heti. Sekään ei tunnu kivalle, jos tuli itse loukattua jotakuta, ja asia jäi sopimatta.

Nämä pysähtymiset ovat välttämättömiä jaksamiselle. Kun muistimme, sisäiset viestilokeromme täyttyvät "käsittelemättömästä postista", alkaa ahdistaa. Kuka mitenkin reagoi. Voimme alkaa syyttää muita, kun itsellä on raskas olo. Pyykinpesua tarvittaisiin oman nahan sisällä, eikä suinkaan naapurissa. Saatamme sairastua, ja sairauden syy ei ehkä löydy.

Kerran eräs terapeutti jututti 60v ihmistä, jolle oli annettu 3kk elinaikaa syövän takia. Nainen halusi sitä ennen käsitellä sisäiset pyykkinsä, eli kertoa salaiset, kätketyt asiansa sielunhoitajalle. Siihen kului monta tuntia; pitkä elämä takana. Muutaman kuukauden elinaika vaihtui yli 30 vuoteen. Tuli niin kevyt, puhdas ja hyvä olo; uusi elämä alkoi. Vanha sai lähteä, uusi tuli tilalle.

Sisäiset kuormat ovat usein raskaampia kantaa kuin näkyvät painolastit. Niiden tyhjääminen vaatii hiljaisuutta, aikaa ja usein myös kuuntelijaa. Sielunhoitaja on ihminen, joka auttaa viemään näkymättömät kuormat Vapauttajan kannettavaksi. Ihmiselle omat kuormat ovat joskus niin raskaita, että koko matka keskeytyy ennen aikaisesti. Näin ei tarvitse tapahtua. On apu lähempänä kuin arvaatkaan, kuten laulussa sanotaan.

Paula Hakkola, Vaasa