Kategoriat: Muu kirjoitus
5/97
Olin katsomassa ystävääni sairaalassa. Nelikymppinen nainen. Aivot tuhoutuneet. Silmät selällään makasi jäykistyneessä asennossa. Tunteeko edes ketään - ei tiedetä.
Ystäväni on/oli alkoholisti. Ei hänestä juuri huomannut, että hän oli jatkuvasti alkoholin vaikutuksen alainen. Itse hän ei mielestään juonut ollenkaan, varsinkaan loppuvaiheessa. Puoli vuotta sitten, kun tapasin hänet viimeksi kävelevänä, hän sanoi olevansa onnellinen, menee hyvin, ei tarvitse enää juoda. Pian tulikin täydellinen terveyden menetys.
Olkoon kuinka hienoa hyvänsä juhlia viinojen kera, totuus on toisenlainen. Viina tuhoaa ja tappaa, hajottaa perheitä, tuo paljon surua.
Paula Hakkola
jk. Aika pian tämän jälkeen ystäväni kuoli.