Kategoriat: Muu kirjoitus
2/02
Flunssan kourissa pyöriskelen ja taas kerran olen saanut apua valkosipuleista. Nehän ovat terveellisiä paitsi syödä niin myös ulkoisesti.
Erittäin tehokasta valkosipuli on korviin lykättynä tai sieraimiin tukittuna. Tosin se on niin voimakasta, että on syytä kääriä valkosipulinkynnet talouspaperiin ettei iho pala. Mutta voimakkaat eteeriset öljyt, vai mitä ne lienevät, ajavat kyllä räät ulos ja hengitys helpottuu. Viimeistään aamulla on röörit auki jos illalla ei meinaa henki kulkea.
Mieleeni tuli vanha nolo juttu. Nimittäin vuosia sitten olin tosiaan tukkinut valkosipulin palan korvaani paljaaltaan. Kuinka ollakaan, kun yritin sitä pois, se meni vain syvemmälle, niin kuin arvat saattaa. Aikani krökyttyäni sain sen tukittua niin syvälle, että oli lähdettävä lääkäriin. Minua hävetti: odotushuone oli täynnä korvakipuisia, kuumeisia lapsia vanhempineen. Ja minä aikuinen ihminen valkosipuli korvassa! Kuvittelin että sairaanhoitaja huomaamatta nappaa sen pihdeillä pois, mutta mitä vielä. Hoitajan oli kutsuttava lääkäri apuun, kun valkosipuli ei suostunut irtoamaan. Lääkäriäkin harmitti, ja kun onginta oli ohi, hän reseptin sijasta antoi ohjeen: ei sitten enää mitään vihanneksia korviin!
Vähän aikaa uskoin lääkäriä. Mutta kun on niin auvoista herätä kun henki kulkee eikä poskionteloita tarvitse puhkoa jatkuvasti, niin vanha lääkintä jatkui. Omalla vastuulla.
Paula Hakkola