Kategoriat: Muu kirjoitus
9/98
Mielenkiintoinen perinnejuhla siellä Vienan Karjalan runokylissä se pässin teurastus ja rukousmenot sen yhteydessä. Vaikuttaa kovin hurskaalta ja vilpittömältä. Varmaan se vilpitöntä onkin, mutta mitenhän on hurskauden laita.
Raamatun tulisi olla kristikansan ylin auktoriteetti. Näemme ympärillämme valtavaa sekasortoa ja väkivaltaa. Ihmettelemme, miten maailman on näin pahaksi heittäytynyt. Kuitenkin kun menemme itseemme, eikö Jumalan sana ole pölyttynyt ja omat muka viisaammat mielipiteet tulleet vallitseviksi? Israelin kansassakin kukin teki sitä mikä hänen omasta mielestään oli oikein. Ei ollut kuningasta, joka olisi ohjannut viisauteen. Tuom17. Epäjumalanpalvelus rehotti.
Jeesus on loukkauskivi johon ihmiset kompastuvat, kun eivät tahdo uskoa, että Jeesus on jo sovittanut meidän syntimme. Ei ole muuta uhria syntiemme edestä. Vanhan liiton aikana uhrattiin eläimiä synti- ym. uhreiksi. Jeesus kuoli sovittaakseen yhdellä ainoalla kerralla koko maailman synnit. Joka nyt vielä uhraa eläimiä sovittaakseen syntejä tekee Jeesuksen uhrikuoleman turhaksi. Näin hän osoittaa teollaan, ettei hänelle kelpaa se mitä Jeesus on tehnyt hänen puolestaan. Tuollainen on omavanhurskautta, joka ei pelasta ihmistä. Ihminen tulee vanhurskaaksi, siis kelpaa Jumalalle, uskomalla Jeesukseen Kristukseen, ei tekemällä lain vaatimia tekoja.
"Tulkaa, sillä kaikki on valmiina", kehotetaan meitä ehtoolliselle kutsuttaessa. Me mielellämme lisäisimme jotain Kristuksen työhön, mutta kaikki meidän omat tekomme ovat kuin saastainen vaate Jumalan edessä. Otetaan siis armo vastaan niin kauan kuin se on tarjolla.
Paula Hakkola