Kategoriat: Muu kirjoitus
Vanhempina haluaisimme antaa lapsillemme turvallisen tulevaisuuden. Harva ajattelee että se voisi tarkoittaa jotain mikä ei silmään näy. Tarkoitan arvoja ja asenteita, henkisiä ja hengellisiä.
Pienestä pitäen voimme alkaa kartuttaa lapsemme perintöä jota kukaan ei voi ryöstää heiltä. Hyvät tavat, anteeksiantaminen ja -pyytäminen. Toisen kunnioittaminen ja huomioiminen. Ystävällisyys ja auttavaisuus. Vaikeista tilanteista selviytyminen. Jos itse elää ankarissa paineissa, voi olla varma että lapset seuraavat kuinka toimimme. Joka tapauksessa he imevät sekä hyvät että pahat tapamme ja saavat niistä elämän mallit. Keskustelutaidon oppiminen on tärkeä laji; selvittämättömät asiat jäytävät. Puhumattakaan hengellisten asioiden siirtämisestä virsien, rukouksen ja sanankuulon myötä. Opeta poikanen tiensä suuntaan jo lapsena, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea, opettaa Raamattu.
Vaikeinta koko hommassa on se, että tämä hyvä perintö ei siirry puhumalla ja neuvomalla. Sitähän me yritämme! Ei, vaan vanhemman on pistettävä itsensä likoon. Epäaito syljetään pois. On oltava itse sitä leipää mitä jakaa.
Täältä emme saa mitään mukaan, mutta todelliset arvot kestävät perille asti. Rajalla riisutaan omat teot ja hyvyydet. Vain Jumalan armo Kristuksessa kantaa kuoleman yli taivaaseen, jos uskon Jeesukseen on saanut omistaa itselleen. Pelastumme yksin armosta. Siksi on kultaakin kalliimpaa saada kuulla Jumalan Sanaa, että voi uskossa omistaa kaiken sen mitä on luvattu, kun Jumala kutsuu yhteyteensä.
Itselläni on väkevästi mielessä virsien sävelet lapsuudesta. Soisin jokaiselle tämän päivän lapselle saman turvan, perinnöksi elämää ja tulevaisuutta varten.
Paula Hakkola