Kategoriat: Muu kirjoitus
Olipa kerran poika, joka sai tehdä mitä tahtoi. Hänen isänsä ei ollut koskaan elämässään pahoittanut hänen mieltään sanomalla: "Kuinka sinä noin teet?" Mahtoiko asiaan vaikuttaa pojan kaunis ulkonäkö tämän varttuessa!
Pojalla oli isovelikin. Tämä ei ensinkään kunnioittanut isäänsä vaikka tämä oli mahtava kuningas. Näistä veljeksistä ei ollut tarkoitus tulla kuningasta kummastakaan, vaan eräästä nuoremmasta veljestä. Näin oli määrätty.
Vanhin veli yritti ensin anastaa kuninkuuden itselleen kepulikonsteilla: hän osti kansalaisten sydämet petoksella. Hänet kuitenkin surmattiin, vaikka isä olisi mieluummin itse kuollut kuin sallinut poikaansa surmattavan niin petturi kuin tämä olikin. Surressaan tätä poikaansa isä säilytti oman kuninkuutensa ainoastaan viisaan neuvonantajansa ansiosta. Sen jälkeen nuorempi veli halusi vallankahvaan. Siinä vaiheessa kuningas-isä oli jo kuolinvuoteellaan. Viime töikseen kuningas onnistui kruunauttamaan valtaistuimelle sen pojan josta piti tuleman kuningas. Määräys oli ehdoton; Ylemmältä Taholta tullut. Tälle uudelle kuninkaalle isä antoi miehekkäät rohkaisun sanat, joita jokainen poika tarvitsisi, olipa kuningas tai ei: Ole luja ja ole mies!
Tämä kuningas joka ei osannut kasvattaa poikiaan kuriin ja nuhteeseen, oli Daavid. Jo lähes 3000v sitten oli kasvatusongelmia: tämäkään viisas kuningas ei hallinnut rajojen asettamista. Niin inhimillinen hänkin oli - myös muissa asioissa.
Seuraukset voimme lukea em. Adonian, Absalomin ja myös kuningas Salomon elämästä. Vaikka Salomo sai viisautta enemmän kuin kukaan meistä, hänen loppunsa oli surkea: hän päätyi palvelemaan epäjumalia. Ehkäpä hänkään ei oppinut tottelemaan isäänsä kuten eivät vanhemmatkaan veljet. Sittemmin hän oli kykenemätön ottamaan vakavasti myöskään Jumalan lakeja ja ohjeita.
Onkohan Daavidin kasvatusmalli edelleen kova sana!?
Kyselee Hakkolan Paula, Vaasasta