Kategoriat: Muu kirjoitus
22.3.2005
Rukous: Siinä on rakkaus, siinä on rakkaus. Siinä on rakkaus, että Jumala on ensin rakastanut meitä. Aamen. "Minä johdatan sokeat tietä, jota he eivät tunne, polkua jota he ei tunne, minä johdatan heidät. Minä muutan pimeyden heidän edellään valkeudeksi ja pimeyden tasangoksi. Nämä minä teen, enkä niitä tekemättä jätä." Jes 42:16 Raamattulaulu.
Sokeutta on ainakin kolmenlaista. Eräs muoto on tietysti fyysinen sokeus. Ei näe näillä silmillä tätä näkyvää todellisuutta.
Toinen sokeuden muoto on hengellinen sokeus. Näkee vain nämä näkyväiset. Elämä perustuu siihen, että se on totta, mikä näkyy silmiin, ja sen mukaan tehdään ratkaisut. Näin toimi myös eräs rikas mies. Luuk 12. Hänen omaisuutensa karttui, ja aika meni uusien varastojen rakentamiseen. Aika ei riittänyt mihinkään muuhun. Hänen mielestään ei muulla ollut merkitystäkään. Kuitenkin hän kuulee Jumalan suusta karut sanat. Ilmeisesti hänen omatuntonsa oli soimannut häntä, ehkä hän ei ollut täysin paatunut. Eihän hän muuten olisi voinut kuulla Jumalan puhuvan hänelle. En tiedä menikö tuo mies kadotukseen, koska hänen ainoa aarteensa oli maan päällä. Mikäli hän ei tehnyt parannusta viime hetkellä kuten ristin ryöväri, näin kävi. Hyvän työmiehen maine ei vakuuttanut Jumalaa. Sisin oli erossa Jumalasta, silloin koko ihminen oli kadotettu. Mutta mielestäni kertomuksessa ei lopullisesti tuomita miestä, sillä jos Jumala kerran puhui hänelle, ja ilmoitti että aika loppuu tänä yönä, miehelle annettiin vielä tilaisuus tehdä parannus. Sehän tarkoittaa, että pyytää synnit anteeksi. Suurin synti on että ihminen elää erossa Jumalasta, ei välitä Jumalasta, vaikka Jumala rakkaudessaan kutsuu ihmistä elämän aikana. On äärimmäisen tärkeää että vastaamme Jumalan kutsuun, kun sen kuulemme. Emme tiedä milloin on viimeinen kutsu meille. Emme tiedä koska meidät kutsutaan pois täältä. Oletko sinä hyvä kuulijani, vastannut jo Jumalan kutsuun?
Kolmas sokeuden muoto on mielestäni uskovan ihmisen sokeus. Ihmisen joka on uudestisyntynyt, josta on tullut Jumalan lapsi. Hänen hengelliset silmänsä on avattu. Hän näkee, uskoo ja tietää myös näkymättömän maailman todellisuuden. Kuitenkin hänen hengellinen elämänsä on kuivaa ja tylsää. Mistähän se voisi johtua? Onko sinulla, jolla on tällainen olo omasta hengellisestä elämästäsi, ollut aikaa olla Herran neuvottelussa? Onko aamuvartiot jääneet väliin? Onko illallakin uni tullut ilman että raamattu olisi kulunut käsissäsi? Jos näin on käynyt, ei ole ihme, että käärme sanoo sinulle: Onko Jumala todella sanonut... Alat epäillä, tokko se kaikki puhe näkymättömästä ihan totta onkaan. Kun nuo papitkin piispoja myöten ovat vaikka mitä mieltä. Ja kuvalehdet ovat täynnä pappien ym. hengellisiltä vaikuttavien ihmisten kirjoituksia. Siellä sanotaan jopa, ettei sillä ole väliä miten elät, koska Jumalaanhan me uskomme. (Heinimäen artikkeli uusimmassa Kotiliedessä koskien piispa Kantolaa.)
Tai ehkä syynä on vain se, että aikasi ei riitä Jumalalle. Tämän maailman meno on niin kiireistä. Se vaatii kaiken aikasi. Siitä ei jää Jumalalle mitään. Kaikki vaativat sinulta jotain; perhe, työnantaja, omaiset. Jumala ei vaadi joten Hän jää ilman.
Minulta Jumala, vaati enemmän, ja siitä kiitän Häntä joka päivä. Jumala salli mieheni sairastua vakavasti. Hän on ollut yli 20v enemmän tai vähemmän sairas. Viime vuosina täysin liikuntakyvytön ja puhekyvytön. Tämä Jumalan vaatimus on suurinta rakkautta, mitä ihminen voi kokea. Kun Jumala ei salli ihmisen jatkaa turhaa tietään. Turha tieni olisi ilman näitä elämän kokemuksia. Mietin usein, miksi me emme suostu Jumalan helliin kuiskauksiin, silloin kun kaikki on hyvin? Ehkä se on elämän laki. Joka ei anna itsestään, ei myöskään saavuta mitään suurempaa. Jeesus Kristus antoi kaiken puolestamme. Raamattu tuo selvästi esille, että hänen seuraajansa tie on samanlainen. Kärsimys, tuska ja suru ovat parhaita opettajia. Niiden kautta pääsemme lähelle Jeesusta. Se ei ole mikään automaatio kuitenkaan, vaan ihmisen valinta. Joka päivä saamme valita katkeruuden ja Jeesuksen seuraamisen välillä.
Jos joku on fyysisesti sokea, mikään ei estä häntä tulemaan hengellisesti näkeväksi. Se on jokaisen ihmisen tärkein näkemisen lahja. Jos olet näivettynyt, silmäsi ovat peittyneet tämän maailman pimennysverhoilla, pyydä Jumalalta silmävoidetta, kuten Ilm 3 kehottaa. "Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava, Jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava, etkä kylmä, minä oksennan sinut suustani ulos. Sinähän sanot: Minä olen rikas, olen rikastunut enkä mitään tarvitse, etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen, kurja, köyhä, sokea ja ryysyihin puettu." Jakeet 15-17 sekä
"Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit, eikä alastomuutesi häpeä näkyisi. Ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan. Ahkeroitse siis ja tee parannus. Katso minä seison ovella, ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni, ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle, ja aterioitsen hänen kanssaan. Ja hän minun kanssani. Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani, minun valtaistuimellani. Niin kuin minäkin olen voittanut, ja istunut isäni kanssa hänen valtaistuimellensa. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä henki seurakunnille sanoo." Raamattulaulu Ilm 3:18-22.
Me pelkäämme kärsimystä. Mitä se maksaa, että seuraan vilpittömästi Jeesusta? Jeesukselle se maksoi hänen henkensä, hänen elämänsä. Meidänkin tulisi olla kuolleita itsellemme, mutta eläviä Kristuksessa. Usein huomaan valitettavasti olevani itsessäni erittäin hengissä: suutun, vihastun, odotan itselleni palkkaa yms. Mutta ainoa mitä Jumala meiltä odottaa, on vilpitön Jeesuksen perästä kulkeminen, vaeltaminen Hänen kanssaan. Raamatussa sanotaan, että monet opetuslapset eivät enää vaeltaneet Hänen kanssaan, kun pahastuivat Hänen puheensa tähden. Pahastutko sinä? Jos oma lihamme saa hallita meitä, ei Jeesuksen seuraaminen kiinnosta.
"Kun Jeesus oli pessyt heidän jalkansa, ottanut viittansa, ja taas asettunut aterialle, hän sanoi heille: 'Ymmärrättekö te mitä olen teille tehnyt? Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen. Jos minä teidän Herranne ja Opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvollisia pesemään toistenne jalat. Minä annoin teille esikuvan, että te tekisitte niin kuin minä olen tehnyt teille. Totisesti, minä sanon teille: palvelija ei ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Jos te tämän tiedätte, te olette autuaat, jos te sen teette." Raamattulaulu Joh 13:12-17. Jeesus pesi opetuslasten jalat.
Tämä kohta kertoo syvästi sen, mikä on meidän tehtävämme. Se on olla ihmisenä ihmisten seurassa. Jos Jeesus olisi toiminut kuten me toimimme usein, kun olemme joko uskosta osattomia, tai lihallisia kristittyjä, hän olisi toiminut näin: Hän olisi lähettänyt jonkun etukäteen varaamaan Hänelle parhaan vierashuoneen synagoogasta. Paras paikka läheisestä ravintolasta. Ne ihmiset paikalle, joilla on rahaa ja vaikutusvaltaa. Agentit vartioimaan Häntä, etteivät haisevat, köyhät ihmiset pääse likaamaan Hänen viittaansa. Mutta näin ei Hän toiminut. Valitettavasti me, Hänen seuraajansa, löydämme jotain näitä piirteitä itsestämme. Emme olisi valmiit maksamaan hintaa.
Mutta voimme rukoilla voimaa elää Hänen lapsinaan. Rukoilemme, että silmämme avautuisivat. Kaikki näköesteet poistettaisiin, että voisimme alkaa nähdä ensi kertaa näkymättömän maailman. Tai että synti on liannut silmämme, niin ettemme näe kunnolla, saisimme puhdistua ja näkisimme taas selvästi.
Rukous: Herra, anna anteeksi syntini. Anna anteeksi että olen rakastanut itseäni enemmän kuin sinua ja lähimmäistäni. Puhdista silmäni niin että alan nähdä. Vaikuta tahtomista ja tekemistä, niin että haluan seurata sinua minne ikinä menetkin. Ethän johdata minua umpihankeen, vaan saan kulkea sinun edellä valmistetuissa teoissasi. Minä ylistän ja kiitän sinua, Isä, Poika ja Pyhä Henki, sinun rakkaudestasi ja hyvyydestäsi. Ylistys sinun pyhälle nimellesi. Aamen.
jk. Ei se täysin tuolla lailla mennyt kun pidin tuon tänään, mutta suurin piirtein. Kerroin lisäksi erään vertauksen, joka tuli aamulla mieleeni. Kirjoitan siitä ehkä jossain toisessa jutussa.