Kategoriat: Muu kirjoitus
kesä 2003
Huristelin Käärmesuolta - olin ollut mustikoita ja vadelmia poimimassa. Marjoja löytyi mukavasti vaikka toiset olivatkin ehtineet ensin. Palasin iltahämärissä ja melkein ajoin uimapaikan ohi. Onneksi kuitenkin auto kääntyi Hietasaareen ja menin uimaan. Meri oli lähes tyyni ja taivas ihana. Taivas näyttää muuten uimaperspektiivistä ihan toiselta kuin maalla seisten! Sitä ei tiedä jos ei kokeile?
Viime viikolla yllättäen huomasin että työmatkani oikotie kulkee uimarannan vierestä. Työhön mennessä siis mereen. Lapset ovat aitoja: eräs eskarilainen otti niskahiuksistani kiinni ja totesi että on ne märät! Tietysti joku velikulta oli myös käynyt tarhaan tullessaan uimassa, kuten on tehnyt kaikkea muutakin mitä joku muu! Kotimatkalla taas uimaan. Siinä mieli täyttyy kiitollisuudella ja ilolla, vaikka elämässä olisi mitä suruja. Tuollainen - sanoisin melkein taivashetki - arjen keskellä antaa toivoa, että elämä on elämisen arvoista.
Syksyn aurinkoa ja iloa lukijalle