Kategoriat: Muu kirjoitus
3/01
Erään lehden pääkirjoituksessa kerrottiin, että vanhemmat eivät enää jaksa huolehtia lapsistaan; huoltajuus on vain nimellistä. Vastuu on siirtynyt päiväkotiin ja kouluihin. lapset voivat huonosti.
Lienee lukuisia syitä, jotka johtavat pahoinvointiin. Itse ajattelen, että yksi perustekijöistä on moraalin luhistuminen. Parikymmentä vuotta sitten kodeissa oli radio auki jumalanpalveluksen aikana. Tällä hetkellä suuri osa kansaa on menettänyt yhteytensä Jumalan sanaan. Raamattu sanoo, että kun opetus puuttuu, niin kansa käy kurittomaksi. Näinhän meillä on käynyt!
Olen pannut kaiken toivoni Raamatun sanan varaan: etsikää ensin Jumalan valtakuntaa. Mitä se on käytännössä?
Ymmärrän että tärkeintä on kuulla Jumalan ääni Hänen sanassaan. Sen jälkeen minulla on vastuu perheestäni. Vasta sen jälkeen tulee työ ym. Avioliitto on Jumalan asettama ja siksi sillä on hyvin tärkeä merkitys.
Pari vuotta sitten hyppäsin oravanpyörästä ja otin vuorotteluvapaata. Sen jälkeen olen ollut virkavapaalla. Olen tehnyt ihan toisenlaista työtä, joka sopii perheeni rytmiin ja jota jaksan. Nyt olen sanoutunut irti lastentarhanopettajan virastani ja keskityn vakavasti sairaan mieheni kuntouttamiseen. Hoitohenkilökunta jaksaa rajallisesti vähällä henkilökunnalla, eikä pitkäaikaissairaalta odoteta kuin kuolemaa: häneen ei kannata satsata.
Meillä omaishoitajilla on merkittävä tehtävä ja olen iloinen kun yhteisvastuukeräys muistaa tänä vuonna näitä hoitajia. Itse en kuulu tuen saajien piiriin, koska miestäni ei voida hoitaa kotona koko aikaa käytännön syistä. Puolet viikosta hän on kuitenkin kotona. Olemme kiitollisia tästä mahdollisuudesta. Eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä tästä tulee. Taisteluhanskoja ei ole heitetty!
Voimia ja siunausta omaishoitajille, ja taistelumieltä! Eikä jätetä lapsiamme kuritta kasvamaan: he kaipaavat rakkautta ja rajoja kasvaakseen tasapainoisiksi vastuunkantajiksi aikanaan.
Paula Hakkola