Kategoriat: Muu kirjoitus
8/1996
"Mies tahtoo rakastaa ja nainen tahtoo, että häntä rakastetaan." Tässä yksi ajatus Suomen Raamattuopiston avioliittoleiriltä.
Avioliittoon aikoville pitäisi mielestäni järjestää koulutusta, jossa heille kerrottaisiin, että avioliitto ei ole ikuinen kuherruskuukausi. Symbioosivaihetta (tarkoittaa suunnilleen sitä että halutaan olla kahdestaan koko ajan ) kestää tuhat päivää ja tuhat yötä! Tämän jälkeen alkaa taas uusi kasvun vaihe, jossa kumpikin alkaa elää enemmän myös omaa yksityistä elämäänsä.
Eriytymisvaihe voi kestää vuosia, ja sen aikana vielä puolisoilla on vielä yritystä muuttaa toista sellaiseksi kuin toivoisi. Vasta kun näistä yrityksistä luovutaan, alkaa hyväksymisen vaihe, jossa hyväksytään toinen sellaisena kuin hän on.
Alun perin me rakastumme toisessa piirteisiin, jotka vastaavat kenties meidän lapsuutemme täyttymättömiin tarpeisiin. Rakastumme siis omaan ihannemieheemme tai -naiseemme. Vähitellen alkuhuuma karisee, ja alamme kysellä, miksi toinen ei olekaan se, jonka olin halunnut. Tässä vaiheessa alamme tarvita tahdon-lupausta, jonka olemme alttarilla lausuneet. On alettava kasvaa miehenä ja naisena. On annettava tilaa puolisolle olla se, mikä hän on. Emme ole valinneet väärin, vaikka siltä voi tuntua.
"Rakkaudessa ei pelkoa ole" - mitä se tarkoittaa? Se on sitä, että uskallan tunnustaa tunteeni ja heikkouteni toiselle pelkäämättä hylkäämistä. Kriisin aiheuttaa se, että toinen ei ole valmis siirtymään symbioosivaiheesta kasvun tielle, kun toinen kaipaa jo omaakin aikaa. On ihmisiä, jotka aina katkaisevat suhteen ja perustavat uuden symbioosin, joka kestää taas kolmisen vuotta. Aikuistumista ei ole tapahtunut!
On hyvä sanoa puolisolle joka päivä "tykkään sinusta" - jos tuntuu siltä ettei voi sanoa "rakastan sinua". Rakastaminen ei ole tunteen asia, vaan sitä, että tahtoo tehdä toiselle hyvää. Onnen saavuttaa osoittamalla rakkautta, ei etsimällä sitä itselleen.
Tämä aika suosii vapaita suhteita ja sitoutumattomuutta. Jumalan hyvä suunnitelma on, että tahdomme rakastaa omaa puolisoamme ja sitoudumme häneen. Vanhempien suhde on lasten koti.
Avioliittoleiri on lääkettä aviosuhteelle. Siellä voi joutua kohtaamaan vaikeita asioita, itkemään mutta myös iloitsemaan. Ihana on huomata, että on naimisissa juuri oikean henkilön kanssa.
Rukoillaan siunausta avioliitoille!
Paula Hakkola